Totuus olemassaolosta on ollut ihmiselle aikojen alusta asti erityinen kiinnostuksen kohde ja haaste!

Hän on etsinyt ajasta riippumatonta, pysyvää ja vakaata perustaa kaikesta ympärillään olevasta sekä ihmisyydestään että mielensä ja sydämensä syvyyksistä. Hän on halunnut löytää vastaukset, jotka tyydyttäisivät hänen tiedonhaluaan, uteliaisuuttaan ja sydämensä kaipausta – totuutta siitä, miksi hän on olemassa! Mikä on hänen elämänsä tarkoitus?

Ihminen on etsinyt tietoa, ymmärrystä, viisautta – valaistusta – voidakseen varmuudella erottaa pysyvästi todellisen ja ainutkertaisen arvokkaan – totuuden – hetkellisestä ja harhauttavasta.

Aitoa totuudenetsijää kiinnostaa vain totuus, joka ei ole suhteellista eikä muutu aikojen, ihmisten tai olosuhteiden mukaan, sillä totuus   ei voi olla väliaikaista!   Sen mikä on totta, täytyy pysyä aina muuttumattomana!

Elämässä ei mikään näytä osoittavan ajasta ja olosuhteista riippumatonta pysyvyyttä – muuttumattomuutta, mikä on olennaista totuudelle. Vuodet, vuosikymmenet ja vuosisadat ovat muuttaneet ja jatkuvasti muuttavat ihmisen elämää – hänen tietoisuuttaan, suhdettaan perheeseen, yhteisöön, elämisen perusteisiin, nykyisyyden haasteisiin  ja tulevai-suuden odotuksiin!

Sukupolvien vaihtuessa käsitys todellisuudesta, asenteet, arvot, ihanteet ja moraalikäsitykset, joiden on uskottu pysyvän, ovat muuttuneet.

Ajan ja olosuhteiden tuomat muutosvaikutukset ihmisessä

ja elämässä ovat yhä selvemmin nähtävissä tänä päivänä nopeasti muuttuvassa, haasteellisessa ja globalisoituvassa maailmassa.

Maailmanlaajuiset sairaudet, suuret katastrofit ja muutokset lietsovat pelkoa ja epävarmuutta. Sodat, väkivalta, rikolli-suus ja köyhyys sekä syvenevä eriarvoisuus tuottavat levot-tomuutta, toivottomuutta, kärsimystä ja kuolemaa.

Edistykselle pidetään välttämättömänä jatkuvaa tuotan-nollista ja informatiivista kehitystä, mutta millaisen hinnan ihmiskunta joutuu tästä kehityksestä maksamaan lisäänty-vien talousongelmien ja luonnonkatastrofien rinnalla? Mihin tämä tie on johtamassa?

Ihmisen sisimmässä ja kaikkialla hänen ympärillään paineet muutokseen jylläävät taukoa matta. Pysyvyydelle ja tarkoi-tuksen etsimiselle ei näytä olevan sijaa nyky-yhteiskunnassa.

Elämisen ja selviytymisen haasteet, radikaalisti muuttuneet elämänarvot ja olosuhteet sekä myös monitahoisesti laajentuneen tiedonvälityksen ja valtavan viihdetarjonnan

”koukuttamaksi” joutuminen etäännyttävät ihmistä etsimästä syvempää ymmärrystä elämästä ja sen tarkoituksesta.  

Yhä vähemmän ja harvemmin hänellä on rauhaa ja tilaisuuksia syventyä tutkiskelemaan totuutta ja sen merkitystä, mikä tänä päivänä kuvastuu kuin pienenä, tuskin havaittavissa olevana ”jäävuoren huippuna” elämän levottomassa valtameressä.

Ihminen on suuressa vaarassa laiminlyödä kohtalokkaasti sisäisen kehittymistarpeensa! 

Hektinen elämänmeno uuvuttaa häntä henkisesti ja emotionaalisesti! Maailmanlaajuisesti esiin nostetut sukupuoli- ja identiteettikysymykset haastavat totuttuja käsityksiä ja moraaliarvoja ja muuttavat yhteiskuntaa. Isot muutokset ja ristiriidat sekoittavat hänen mieltään ja vähentävät halukkuutta ja tarvetta muodostaa ja ylläpitää aitoja perhe- ja ystävyyssuhteita sekä etsiä todellista ymmärrystä hauraasta ja lyhyestä elämästään. 

Minkälainen vaikutus totuudella ja sen tuntemisella voisi olla ihmisen elämälle? 

Onko etsijälle olemassa vastauksia, joiden kautta hän voisi saada elämällensä uutta toivoa, levollisuutta ja syvemmän merkityksen, mikä pystyisi poistamaan ahdistuksen, pelon ja riittämättömyyden tunteita?

Maailma ei – murheellista kyllä – kehota etsimään totuutta, vaan tarjoaa totuuden sijaan kaiken olemassa olevan suhteellisuutta sekä ihmisen luomia epätotuuksia!

Totuuden merkitys on nyky-yhteiskunnan torjuvasta asenteesta huolimatta ainutkertaisen tärkeä ihmiselle!

Totuuden vaikutusta elämään on kuitenkin vaikea hahmottaa ja käsittää ilman henkilökohtaista tutkimista       ja perehtymistä totuuteen ja sen olemukseen!

Totuus itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta kaikenkattava: ”Totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan.”

Filosofia

Ihminen on halunnut muodostaa yleisesti hyväksyttyjä perusteita ja määrityksiä todellisuudesta, olemassaolon rakenteista jo yli 2500 vuoden ajan. Antiikin Kreikassa tällainen ajattelu muodosti ajatteluperinteen ja oppialan – filosofian.

Filosofia tutkii todellisuutta, tietoa ja inhimillistä elämää koskevia yleisiä käsityksiä ja niiden perusteita. Pääosassa ei varsinaisesti ole tieto, vaan kysyminen ja olemassa olevan tiedon perusteiden kyseenalaistaminen. Filosofia edustaa ikään kuin toimintaa, jota ylläpitää tiedonhalu ja älyllinen uteliaisuus.  Filosofisen toiminnan tavoitteena on usein saavuttaa totuus – pyrkimys saada selville ja selittää miten asiat ovat.

Viisauden ja totuuden etsimisestä huolimatta filosofinen ajattelu ja maailmankatsomus on inhimillistä ”ruusuineen ja risuineen” pohjautuen ihmisen kykyyn oivaltaa ja järkeillä todellisuuden olemusta ja rakenteita. Filosofia ei kuitenkaan tarjoa totuutta sinällään, vaikka se antaa mielekkäitä vastauksia elämisen ja olemisen suhteista.

 

Tiede

Tieteellisen maailmankäsityksen omaksuvat luottavat yleisesti todistettuihin, loogisiin ja matemaattisiin perusteisiin, joiden avulla olemassaolon lainalaisuuksia voidaan todentaa. Tieteen avulla pyritään ymmärtämään ja määrittämään todellisuutta – jopa käsittelemään totuutta. Tiede perustuu todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden arvostelevalle tutkimiselle ja vuorovaikutuksen kautta syntyneelle tietojen jäsentyneelle kokonaisuudelle. Tänä päivänä tiedettä arvostetaan yhä enemmän.                        Sen saavutusten uskotaan osoittavan ihmiskunnan älyn ja saavutusten ”rajattomuutta”.

DNA- ja geenitutkimuksista on määritetty monia ns. tieteellisiä totuuksia, jotka ovat suuresti laajentaneet tietoa ja ymmärrystä ihmisen alkuperästä, perimästä ja biologisesta kehityksestä.  Uusinta teknologiaa ja tekoälyä hyödynnytetään tutkimuksiin ja tulevaisuuden kehitysvisioihin. Ne voisivat myönteisesti käytettyinä tukea mm. älykkyyden ja kyvykkyyden lisäämistä, terveempää ja pitempää elämää ja ratkaisuja monenlaisiin ihmiskeskeisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Aivotutkimus on edennyt mittaviin saavutuksiin. Ajatusten muodostamaa energiaa voidaan tunnistaa, analysoida ja hyödyntää monenlaisiin tarkoituksiin. Psykologiset testit luotaavat syvältä ihmisen sisäistä elämää. Niiden avulla profiloidaan merkittävällä tavalla hänen henkistä olemustaan ja todennäköisyyksiä hänen käyttäytymisestään.  Tutkimusmene-telmien kehittymisestä huolimatta Ihmisen todellista sisintä ei kuitenkaan voi mitata!

Se, mikä motivoi ihmistä ja saa hänet toimimaan tietyllä tavalla, on edelleen näkymätöntä.  Ihmisen ”sydän” on tunte-   maton, mutta sen vaikutukset eivät!  

Ihmisen olemassaoloa on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla myös tieteeseen vedoten.  Luonnontieteilijä Charles Darwin on esittänyt laajalti hyväksytyn teorian siitä, että kaikki eliölajit – mukaan lukien ihminen – olisivat kehittyneet ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi kutsutun kehitysprosessin kautta.  Tätä ns. evoluutioteoriaa on opetettu mm. kouluissa ja yliopistoissa tieteellisenä totuutena ja vastineena uskolle siihen, että Jumala on luonut ihmisen ja kaiken elollisen. 

On hämmästyttävää, kuinka tämä teoria on saanut niin suurta kannatusta ympäri maailman, vaikka sillä ei todellisuudessa ole tieteelliselle todistukselle vaadittavia perusteita!

“Evoluutio on perusteeton ja kokonaan uskomaton“.  Ambrose Flemming, brittiläisen tieteen edistämiskeskuksen presidentti (British Association for Advancement of Science) 

“Tiedemiehet, jotka opettavat evoluutioteorian olevan elämän tosiasia ovat suuria huijareita ja tarinat, joita he ovat kehitelleet, ovat ehkä suurinta pilantekoa, mitä koskaan on tehty. Evoluution selittämisessä meillä ei ole yhtään hitusta tosiasioita.”  Dr. T.N. Tahmisian.  (Atomic Energy Commission)

Ihmiskunnan suuresti arvostamat tieteet: matematiikka, fysiikka, kemia, lääketiede, tähtitiede, psykologia ja muut tieteen alueeteivät voi antaa ihmiselle vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat hänen olemassaolonsa syvimpiä perusteita ja jatkuvuutta. Monissa tieteellisissä kysymyksissä ihminen on päässyt lähelle alkuperusteita, mutta ajan kuluessa ja kehityksen myötä aina huomataan, että saavutettu tieto ei ollut kaikenkattavaa.

Ihminen on luopunut ehdottoman totuuden käsitteestä ja sen tilalle on tullut ajattelu   kaiken olemassa olevan suhteellisuudesta!

Ihminen etsii itseään

Elämässä kaikki asiat vaikuttavat olevan suhteellisia. Totuutta käsitellään yleisesti teoreettisena ja matemaat-tisena käsitteenä, mutta ehdotonta, yleisesti ymmärret-tävissä olevaa totuutta ihmisen olemassaolosta ei myönnetä olevan olemassa, koska sitä ei voi konkreettisesti osoittaa eikä todistaa. Aineellinen todellisuuden käsite ei hyväksy henkilökohtaista uskoa, intuitiota eikä ”minusta tuntuu” lähtökohtia todellisuuden tai totuuden perusteiksi, koska   ne voidaan kokea ainoastaan henkilökohtaisesti.

On varsin epätieteellistä yrittää tutkia, mistä lähteistä syntyvät tutut käsitteet kuten kateus, ahneus, viha, myötätunto, rakkaus, rehellisyys, jne.  Nämähän ovat ihmisen luonteen ominaisuuksia ja ovat todellisia voimavaikutuksia – totuuksia, joita ei tule ajatelleeksi varsinaisena totuutena!  Ihmisen luonteenominaisuudet ovat kuitenkin aina olleet olemassa hänessä ja vaikuttaneet yksilön ja ihmiskunnan vaiheisiin ratkaisevasti enemmän kuin mitkään muut inhimillisesti perustellut ja hyväksytyt ”totuudet”.

Vaikka ihmiskunta on tieteen nimissä ottanut valtavia edistysaskeleita, niin yksilönä ihminen yhä kysyy: Kuka minä olen? Mikä on elämäni ja olemassaoloni tarkoitus?

Ihminen elää jollakin tavalla paradoksaalisessa tilanteessa: Ymmärtääkseen ympäröivää maailmaa hänen on ensin ymmärrettävä ja tunnettava itseänsä. Tunteakseen itseään, hän tarvitsee maailmaa. Kuitenkaan mikään ihmisen(ihmiskunnan) itsensä tuottama, saatavissa oleva tieto, ei voi antaa hänelle sitä tietoisuutta, jota hän eniten tarvitsee:  Totuutta oman elämänsä ja olemassaolonsa tarkoituksesta!

Ihmisen konkreettinen elämä muotoutuu hänen sisimpänsä ohjauksen perusteella!

Kaikki, mitä hän ilmentää ulkoisessa maailmassa, on ensin syntynyt ja muodostunut hänen ajattelunsa ja sisimmässään olevien vaikutusten mukaisesti. Ihmisen käsittämä todellisuus muodostuu hänen ajattelustaan ja kokemuksistaan, hänen muodostamistaan mielikuvista, teoreettisista selityksistä ja malleista, uskomuksista ja väittämistä, jotka hän hyväksyy tai hylkää.  Inhimillinen todellisuudenkuva on epävakaa, koska ajattelumallit ja hyväksytyt käsitteet voivat muuttua, korvautua toisilla ja poistua ajan kuluessa. Niihin nojautuminen saattaa       tuottaa ahdistusta ja juurettomuuden tunnetta, koska ne eivät tarjoa todellista pysyvyyttä ja varmuutta.

Ihmisen muodostama todellisuudenkuva on kykenemätön antamaan vastauksia elämän ja olemassaolon perusteista: Syntymästä, elämästä ja kuolemasta. 

Syntymän kautta ihminen saa elämän, jonka kestoaikaa hän ei tiedä eikä pysty sen pituutta lisäämään. Elämä päättyy vääjäämättä kuolemaan, jonka jokainen joutuu kokemaan ennemmin tai myöhemmin. 

Syntymä, elämä ja kuolema ovat jokaisen ymmärrettävissä olevia ainutkertaisia asioita.  Ne ovat totuuksia, jotka ohjaavat ja muovaavat niin yksilöiden, perheiden, sukujen kuin kansakuntienkin elämää ja kohtaloita, joita inhimillinen viisaus ja tieto eivät voi selittää.

JUMALA ON TOTUUDEN LÄHDE

Ihmisen lyhyt elämänkaari ja sen kohtalonomaisuus herättävät tunteita ja kysymyksiä, joihin älykkään ihmisolennon

tulisi etsiä ja haluta löytää totuuteen perustuvia vastauksia!

Inhimillinen tieto ei riitä vastaaman esim. kysymyksiin: Onko ihmisellä henki, joka tekee hänet eläväksi?   Ovatko hyvyys ja pahuus kaikkialla vallitsevia vai ilmenevätkö ne vain ihmisen tietoisuudessa?  Inhimillistä tietoa syvemmän käsityksen totuudesta antaa Jumalan sana opettaen tärkeän totuuden,  johon kaikki totuus ja olemassaolo perustuvat: 

Jumala on kaiken olemassa olevan, näkyvän ja näkymättömän maailmankaikkeuden Luoja ja Hallitsija. Hän on Rakkaus. Hän on muuttumaton. Hänen sanansa on totuus!

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hebr. 13:8

Pyhät kirjoitukset ovat Jumalalta saatuja ilmoituksia, jotka profeetat ovat kirjoittaneet muistiin.  Raamattu on tunnetuin kristittyjen pyhä kirjoitus. Se sisältää ihmiselle annetut totuudet, jotta hän ymmärtäisi luomisensa tarkoituksen ja päämäärän. Mikään ihmisen tuottama tieto ei voi korvata totuutta, joka sisältyy Jumalan muuttumattomaan sanaan!

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Joh. 17:17

Totuuden arvo

Totuus synnyttää mielikuvan rehellisyydestä ja puhtaudesta, mutta sen vastakohta tunteen valheesta, petollisuudesta, vääryydestä, epäpuhtaudesta ja niiden rappeuttavasta vaikutuksesta. Totuus todistaa Jumalasta, Hänen ihmeel-lisestä rakkaudestaan ja armostaan, laista ja oikeuden-mukaisuudesta ja myös totuuteen liittyvästä vastuusta, sillä totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on!

Ihminen tarvitsee totuutta, jonka vain Jumala voi antaa.  Tietoisuus elämän ja olemassaolon tarkoituksesta ja päämäärästä antaa hänelle mahdollisuuden saavuttaa sisäisen rauhan, tasapainon ja motivaation kasvaa todelliseen onnellisuuteen!

Ihminen voi kuitenkin valita, haluaako hän löytää totuuden, jonka arvo ei katoa hänen kulkiessaan elämänsä läpi aidon uskon kasvattamassa ymmärryksessä ja ilossa –       

vai tyytyykö hän elämään alati muuttuvassa maailmassa ilman uskoa ja tietoisuutta elämänsä todellisesta tarkoituksesta ja korkeasta päämäärästä, jonka totuuden etsiminen ja tunteminen toisivat hänen ulottuvilleen.

JEESUS KRISTUS JOHTAA TOTUUTEEN JA VAPAUTEEN

 

Totuuden tunteminen vaatii vastuun kantamista

Kun Jeesus Kristus eli maan päällä, Hän opetti voimallisesti totuuden merkitystä vahvistaen sen, että Hän on totuus ja ainoa tie Jumalan valtakuntaan.

Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.                                    Joh. 14:6                                                                                                          

Totuuden etsiminen ja tunteminen on yksi ihmisen elämän tärkeimmistä tukipylväistä, sillä totuuden tuntemisen merkitys ei pääty kuolemassa, vaan jatkuu sen jälkeenkin.    

Jeesus todisti totuudesta vielä seisoessaan kuulusteltavana Pontius Pilatuksen edessä:

…Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.  Pilatus sanoi hänelle: “Mikä on totuus?”                               Joh.18:37-38

Pilatus esitti äärimmäisen tärkeän kysymyksen vakavassa tilanteessa, mutta hän ei kuitenkaan osoittanut todellista halua tietää totuutta, saati toimia sen mukaisesti. Hänellä ei ollut rohkeutta eikä luonteenlujuutta vastustaa uhmakasta kansaa pelätessään oman suosionsa ja maineensa menettä-mistä. Pilatuksen esittämä kysymys vaikutti lähinnä filosofi-selta mietinnältä. Hänelle oli tärkeämpää pelastaa itsensä antamalla kiihkomielisen kansanryhmän päättää Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta kuin etsiä syvempää totuutta Jeesuksen elämästä ja sanomasta.

Totuuden tunteminen vahvistaa henkilön halua muuttaa elämäänsä, kun hänen tietoisuutensa laajenee hengellisen kasvamisen myötä! Totuuden sisäistäminen antaa ymmärryksen luopua uskomuksista, sopimattomista mieli-haluista, vääristä teoista ja maailmallisuudesta korkeamman, hengellisen päämäärän hyväksi!

Totuuden tuntemisen palkinto on äärimmäisen arvokas, kuten Jeesus on todistanut. Halukkuus totuuden etsimiseen ja sisäistämiseen sekä totuuden mukaisesti eläminenedellyttää todellisen vastuun ottamista – päätöstä oppia tuntemaan Jeesus Kristus, vastaanottaa Hänet Vapahtajana ja seurata Häntä! 

Ihminen tarvitsee uskoa 

Evankeliumi opettaa, että ihmiset ovat Jumalan lapsia ja voivat Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta uskon, parannuksen, kasteen, Pyhän Hengen lahjan ja hengellisen uudestisyntymisen kautta pelastua synnistä ja kadotuksesta ja saada ylösnousemuksen kautta iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa.

Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.                             Heb. 11:6

Hengellisten totuuksien ymmärtäminen ja sisäistäminen edellyttää uskoa!

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.                                         Heb. 11:1-2 

Kuinka voi uskoa?

Ihmisen kyky uskoa ja luottaa Jumalaan on hänen sisimmässään, mutta Uskon kehittyminen vaatii häneltä erityisesti nöyryyttä ja oma-aloitteisuutta etsiä, tutkia ja rukoilla ymmärrystä Jumalan sanasta ja halukkuutta kasvaa uskossa Jeesukseen Kristukseen!

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?   Room. 10:14

Onko mahdollista oppia uskomaan?

Kaikki oppiminen vaatii ponnistelua. Ihminen voi kasvaa uskossa, kun hän vilpittömästi etsii yhteyttä Jumalaan. Hänen tulee haluta tutkia ja kuulla Jumalan sanaa ja Jeesuksen opetuksia!  Hänen uskonsa vahvistuu, kun hän tunnistaa Jumalan sanojen totuuden ja pyrkii elämään niiden mukaan.   Jos ihminen laiminlyö hengellisen etsimisensä eikä halua kehittyä uskossa Jeesukseen Kristukseen, hänen hengelliset lahjansa eivät voi kehittyä ja hän menettää mahdollisuuksia saada tietoa ja ymmärrystä elämän tärkeimmistä totuuksista!

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.                                                        Room. 10:17

Usko on henkilökohtaisen kokemisen tila, jota ei voi ulkoisesti todistaa muuten kuin toimimalla uskonsa mukaisesti! Ainoastaan uskon avulla ihminen voi saada ”sydämen” ymmärryksen, todistuksen eli totuuden siitä, että hänessä on kuolematon henki, joka on hänen persoonallisuutensa ydin. Uskon kautta ihminen voi tietää totuuden olemassaolonsa todellisesta tarkoituksesta ja perimmäisestä päämäärästään ja siitä, mitä Jumala haluaa hänelle antaa ja mitä Hän odottaa ihmiseltä!

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.                                                                       Matt.7:7-8

Synti sitoo ja orjuuttaa ihmisen

Ihmiselle annettujen hengellisten lakien eli Jumalan käskyjen rikkominen on syntiä. Paavalin opetusten mukaisesti Jumalan lakeja rikkova ihminen useimmiten tiedostaa tekevänsä väärin, mutta ei pysty tai ei halua muuttaa käyttäytymistään kieltäen itseltään mahdollisuuden kehittyä uskossa jääden synnin alaisuuteen.

Synti estää ihmistä kasvamasta totuudessa, tuntemasta aitoa iloa ja kokemasta todellista onnellisuutta. Hän alkaa toimia itseään ja lähimmäisiään vahingoittaen hengellisesti, henkisesti ja myös konkreettisesti:

sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;                                                                        Room. 7:19-21

Jeesus opetti, että synnin tekeminen on orjuutta.

… Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.                                                   Joh.8:34

Jeesus kehotti opetuslapsiaan ja Häneen uskovia pysymään Hänen sanassaan, jonka kautta he oppisivat tuntemaan totuuden ja tulisivat vapaiksi.

…Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.                       Joh. 8:31-32

Kuinka Jeesuksen Kristuksen opettaman totuuden tunteminen voi vapauttaa ihmisen ja miten totuus ja vapaus liittyvät toisiinsa?

Totuuden tuntemisen antama vapaus voidaan nähdä yhteytenä Jeesuksen Kristuksen äärettömään sovitusuhriin, Hänen rakkau-teensa ja armoonsa ihmislapsia kohtaan.

Jeesuksen sovitusuhrin vastaanottaminen, parannuksen tekeminen ja Hänen opetustensa sisäistäminen ja noudattaminen antavat ihmiselle todellisen vapauden!  

Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.                                                                           Joh. 8:36

Jeesus Kristus syntyi maailmaan näyttämään tien ja tuomaan pelastuksen kaikille niille, jotka ottavat vastaan Hänet ja hänen sovitustyönsä. Hän kärsi ja kuoli kaikkien ihmisten syntien ja niiden rangaistuksen vuoksi, että jokaisella, joka tekee parannuksen ja seuraa Häntä, olisi mahdollisuus vapautua synnin orjuudesta ja tietämättömyyden kahleista kasvaen totuuden tuntemisessa. Jeesus lupaa sille, joka Häntä seuraa, elämän valkeuden.

Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.                           

                                                                                                Joh.8:12                                                                                                  

Pietari tunnisti ja käsitti Jeesuksen jumalallisuuden sekä Hänen sanojensa voiman ja merkityksen:

 …Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaik–kisen elämän sanat;                                                    Joh. 6:68

Maailmallisuuden hylkääminen

Kun ihminen haluaa oppia tuntemaan totuuden, hänen on voitettava ylpeytensä ja tultava nöyräksi. Hänen on käännyttävä koko sydämestään Jumalan, kaiken totuuden lähteen puoleen! Apostoli Paavali opetti, että ihmisen on käännyttävä pois maailmallisuudesta, koska se on vihollisuutta Jumalaa vastaan.

…maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen…                                                                      Jaak. 4:4

sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.  

                                                                                       Room.14:17

Jeesus antoi vakavan opetuksen velvollisuudesta kantaa ristinsä ja seurata Häntä. Jotta ihminen voisi löytää todellisen vapauden – hengellisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa: hänen ei tule tavoitella lihallista elämän ylpeyttä ja mukavuutta, vaan hänen on luovuttava synnillisistä haluistaan, vääristä teoistaan ja itsekeskeisyydestään.

Ihmisen on kasvettava nöyryydessä seuraa-maan Herraansa ja Vapahtajaansa löytääkseen todellisen elämänsä:

ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

                                                                                  Matt.10:38-39

Parannuksen merkitys

Ihmisen on vilpittömästi etsittävä uskoa Jeesukseen, luovuttava synnin tekemisestä ja päätettävä seurata Jeesusta Kristusta henkilö-kohtaisesti! Hänen tekemänsä parannuksen tulee johtaa todelliseen kääntymykseen, jonka kautta hän voi puhdistua synnistä.

… parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille              Luuk.24:47

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois                                                         Ap.t.3:19

Parannuksen ja kääntymisen hedelmänä ihminen saa Jumalalta alati lisää valkeutta, jossa hänen tulee vaeltaa sekä hengellisen yhteyden muihin uskoviin. Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa hänet synnistä.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.                                               1.Joh.1:7

Pitäkää minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani

Kuinka ihminen voi seurata Jeesusta Kristusta ja pysyä vahvana loppuun asti?

Käskyjen täyttämisellä on suuri merkitys todelliseen, hengelliseen elämään sisälle pääsemisessä. Se, joka noudattaa käskyjä, rakastaa Jeesusta. Ihminen, joka pitää käskyt, saa kokea Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkautta. Jeesus todisti, että Hän ilmoittaa itsensä sille, joka pitää Hänen käskynsä.

… Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.

                                                                                             Matt. 19:17

Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.                             Joh. 14:21  (Vertaa Matt.16:16-17)

Pitämällä Jeesuksen käskyt voimme pysyä Hänen rakkaudessaan. 

Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.                                 Joh. 15:10

Johannes opettaa kirjeessään, kuinka tärkeää onpitää Jeesuksen käskyt ja vaeltaa niin kuin Hän vaelsi, että totuus olisi meissä.  Vain pitämällä Hänen käskynsä ja pysymällä Hänen sanassaan ihminen oppii tuntemaan Jeesuksen Kristuksen sekä totuuden ja Jumalan rakkaus voi tulla hänessä täydelliseksi:

…meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.  Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: “Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.                                                                                                                                    Johanneksen 1. kirje 2:1-6

Paavalin sanat vahvistavat, että rakkaus Herraa kohtaan antaa mahdollisuuden rikkaaseen hengelliseen elämään, syvenevään yhteyteen Jumalan kanssa.

…me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,  … niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat                                                     Kor. 2:7,9

Jumalan valtakunnan perilliset

Paavali todistaa synnistä vapautettujen, Jumalan palvelijoiksi tulleiden hedelmästä, pyhityksestä, joka johtaa iankaikkiseen elämään.

… nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.                                Room.6:22

… vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.          Sananl. 4:18

Johannes kuvaa Jumalan valtakuntaa, jossa tulevat asumaan vanhurskaat, jotka ovat voittaneet maailman ja tulleet puhtaiksi synnistä Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin kautta.

1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; … 2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. 3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; 4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”  5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki” 6 … Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.”  7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.  23 Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa 27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

                                               Johanneksen ilmestys 21:1-7, 23, 27

”Joka voittaa, on tämän perivä…Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää… ”

Jumalan valtakunta on puhtauden ja kirkkauden tyyssija, jonka kauneutta sanat eivät riitä ilmaisemaan. Astuminen Jumalan valtakuntaan edellyttää kasvamista vanhurskau-dessa – puhtautta, kelvollisuutta ja pyhittäytymistä!

Kun ihminen tutkii itseänsä ja elämäänsä tunnistaen ylpeytensä, epäpuhtautensa ja syyllisyytensä Jumalan edessä, hän voi tuntea pelkoa heikkoutensa vuoksi. Tästä huolimatta hän usein keskittyy mieluummin maallisiin tarpeisiinsa kuin hengellisen totuuden etsimiseen.

Jumala tietää tilamme ja siksi Hän varoittaa meitä erityisesti välinpitämättömyydestä, joka estää meitä nöyrtymästä ja lähestymästä Häntä. Herra kehottaa meitä ahkeroitsemaan, tekemään parannuksen ja avaamaan sydämemme oven, jotta Hän voisi tulla elämäämme auttamaan meitä voittamaan ylpeytemme, syntimme, heikkoutemme ja saavuttamaan iankaikkisen elämän!

5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,

6 hänen, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:  

7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,

8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.

                                                                                              Room.2:5-8

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan”

15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.  17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.  

                                                           Johanneksen ilmestys 3:15-21

JEESUS KRISTUS – JUMALAN POIKA JA IHMISKUNNAN VAPAHTAJA   

 

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16 

Jumala lähetti enkeli Gabrielin ilmoittamaan neitsyt Marialle, että hän synnyttäisi Jumalan Pojan ja hänen piti antaa Hänelle nimi, Jeesus.

38 Silloin Maria sanoi: “Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”.  Luuk. 1:38

Joosef ja hänen raskaana oleva vaimonsa, Maria, lähtivät keisarin käskyn mukaisesti verolle pantavaksi Betlehem nimiseen kaupunkiin.

6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.

7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

8 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

9 Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

10 Mutta enkeli sanoi heille: “Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

11 teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa                                                                              Luuk. 2:6-11                                                       Luuk. 2:6-11

Profetiat Vanhassa testamentissa

todistavat Kristuksesta

Jumalan profeetat ovat todistaneet Vapahtajasta ja Hänen jumalallisesta tehtävästään maailman Lunastajana jo satoja vuosia ennen Hänen syntymäänsä. Vanhassa testamentissa on profeettojen todistuksia Kristuksesta ja Hänen lunastustyöstään.

 

6 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.                                                        Jesaja 9:6

3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” 

                                                                                               Jesaja 53:3-9 

5 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.

6 Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’.                       Jer.23:5-6

13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

                                                                                            Daniel 7:13-14

2 Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.                      Miika 5:2

9 Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

                                                                                                   Sakarja 9:9                                                                                                           

10 Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.   Sakarja 12:10

Jeesus pyysi kasteen Johannes Kastajalta

Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.                                                              Luuk. 2:52

Jeesus Kristus aloitti jumalallisen tehtävänsä täyttämisen osoittamalla nöyryyttä taivaallisen Isänsä edessä. Hän meni Jordan-virralle Johannes Kastajan luokse ja pyysi häntä kastamaan itsensä täyttääkseen kaiken vanhurskauden:

2 Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: “Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi”.

3 “Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ‘Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'”                    Mark.1:2-3                                        

29 … hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1:29

11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

13. … Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.

14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: “Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”

15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle.

16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.

                                                                                     Matt.3:11, 13-17

 

Juutalaiset hylkäsivät Messiaansa

Jeesus Kristus teki voimallisia tunnustekoja juutalaisten keskuudessa ja osoitti heille olevansa se Messias, josta heidän keskuudessaan eläneet profeetat olivat todistaneet.

25 Nainen sanoi hänelle: “Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki”.

26 Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi”.                                                       Joh.4:25-26

Koska juutalaiset odottivat Messiasta, joka olisi suuri maallinen hallitsija ja johtaisi heidät kukoistukseen, he hylkäsivät Jeesuksen. Hän tiesi heidän vihansa profeettoja ja Jumalan lähettiläitä kohtaan. Jeesus tahtoi heidän tulevan tykönsä, mutta he eivät halunneet. Hän murehti kansansa epäuskoa ja ymmärtämättömyyttä.

 

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. 

                                                                                       Matt. 23:37

11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.              Joh. 1:11-13                                                                                                                                                                           

Juutalaisten ylipapit olivat vihoissaan Jeesukselle Hänen opetuksistaan ja suuresta voimastaan. He kiihottivat kansaa Häntä vastaan etsien alati syytä voidakseen surmata Hänet. Jeesus tiesi, että Hänen aikansa oli täyttymässä ja Hän valmistautui suorittamaan äärettömän sovitus- ja lunastustyönsä Getsemanen puutarhassa ja Golgatan ristillä kaikkien maailmaan kaikkina aikoina syntyneiden ja siinä eläneiden ja elävien ihmisten puolesta. Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen, että Hän tulisi kokemaan ristinkuoleman ja nousemaan ylös kolmantena päivänä.

22 Ja kun he yhdessä vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: “Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin,

23 ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös”. Ja he tulivat kovin murheellisiksi.        Matt. 17:22-23

Jeesus asetti pyhän Sakramentin viimeisellä aterialla

Jeesus pyysi opetuslapsiaan valmistamaan pääsiäislampaan syödäkseen sen heidän kanssaan:

19 Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.

20 Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.

21 Ja heidän syödessään hän sanoi: “Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut”.

26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: “Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”.

27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: “Juokaa tästä kaikki;

28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

29 Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”            Matt.26:19-21, 26-29

Apostoli Paavali opetti, että Jeesus asetti sakramentin (ehtoollisen) viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa ruumiinsa ja verensä muistoksi. 

23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,

24 kiitti, mursi ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”.

25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”.       1. Kor.11:23-25

Jeesus Kristus antoi äärettömän sovitusuhrin Getsemanen puutarhassa

ja Golgatan ristillä

39 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: “Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”.

41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili

42 sanoen: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”.

43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.

44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.                                                 Luuk.22:39-44                              Luuk. 22:39-44                                 

Getsemanen puutarhassa kokemiensa suunnattomien tuskien ja kärsimysten jälkeen Jeesus antoi itsensä vangitsijoittensa käsiin Juudaksen kavallettua Hänet.

47 Ja katso, … tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.

48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?”

52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: “Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.

53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.”         Luuk.22:47-53                                                                                                                                                

Jeesus vangittiin ja vietiin Pilatuksen eteen.

12 Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: “Mitä minun sitten on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?”

13 Niin he taas huusivat: “Ristiinnaulitse hänet!”

14 Mutta Pilatus sanoi heille: “Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin: “Ristiinnaulitse hänet!” 

15 Ja kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

16 Niin sotamiehet veivät hänet sisälle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon.

17 Ja he pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä

18 ja rupesivat tervehtimään häntä: “Terve, juutalaisten kuningas!”

19 Ja he löivät häntä päähän ruovolla, sylkivät häntä ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.

20 Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois, ristiinnaulitakseen hänet.

                                                                                        Mark.15:12-20                                                                                                                             

33 Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

34 Mutta Jeesus sanoi: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.                        Luuk. 23:33-34                                                                                                   

45 Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 

46 Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”.  Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. 

51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.

53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

54 Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: “Totisesti tämä oli Jumalan Poika”.  Matt. 27:45-46, 51-54

57 Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

58 Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.

59 Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

60 ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.     Matt.27:57-60

Jeesus Kristus nousi kuolleista kolmantena päivänä

1 Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.

2 Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille.

3 Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

4 Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.

5 Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: “Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.

6 Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut.

7 Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut.”

8 Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa.

9 Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: “Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.

10 Silloin Jeesus sanoi heille: “Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”.                            Matt. 28:1-10

JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON PERUSTAMINEN JA JÄRJESTYS

Jeesus kutsui opetuslapsia seuraamaan Häntä

Jeesuksen aloittaessa hengellisen toimintansa Hän kulki kotiseuduillaan ja kutsui miehiä seuraamaan itseään. Heistä tuli Hänen opetuslapsiaan.

18 Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.

19 Ja hän sanoi heille: “Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”

20 Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.

                                                                                  Matt. 4:18-20

16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.    Joh.15:16

14 Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan         Mark. 3:14                                                                                                     

1 Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa.

                                                                                       Luuk. 8:1

Pappeus – valtuus toimia Herran nimessä

Jeesuksen Kristuksen apostoleilleen antama pappeus oli valtuus toimia Hänen nimessään. Pappeuden valtuudella apostolit asettivat Pyhän Hengen ilmoituksella Jumalan kutsumia miehiä pappeustehtäviin perustamiinsa seurakuntiin.

Seuraavat Raamatun kohdat opettavat kuinka jumalallinen kutsumus, tehtävä ja siihen kuuluva valtuus voitiin saada vain Pyhän Hengen ilmoituksen kautta pappeuden valtuuden omaavilta miehiltä kättenpäällepanon kautta.

Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin.                                Heb.5:4

2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut”.

3 Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.

4 Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon.                                         Ap.t.13:2-4

3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.

4 Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.”

5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,

6 ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.                            Ap.t.6:3-6

Juudaksen tilalle valittiin uusi apostoli

Juudaksen kavallettua Jeesuksen hänen tilalleen valittiin uusi apostoli niin että Jeesuksen Kristuksen asettaman kahdentoista apostolin määrä ja järjestys säilyi:

23 Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias.

24 Sitten kaikki rukoilivat: “Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut

25 astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului.”

26 Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon.             Ap.t.1:23-26

Kaste on portti Jumalan valtakuntaan

Usko ja parannus edeltävät kastetta. Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseneksi oli mahdollista tulla vainhenkilökohtaisen uskon, parannuksen ja kasteen kautta.

Pietari kehotti niitä miehiä, jotka uskoivat hänen todistuksensa, tekemään parannuksen ja ottamaan vastaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntiensä anteeksi saamiseksi, niin he saisivat Pyhän Hengen lahjan.

37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

                                                                                             Ap.t.2:37-38                                                                      

Filippus opetti Etiopian kuningattaren kamaripalvelijaa, joka uskoi hänen sanoihinsa ja halusi tulla kastetuksi. 

35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.

36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?

37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. 38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.    Ap.t.8:35-38, Biblia, 1776  (Raamatun käännöksestä 1933/38 on poistettu jae 37)

Kaste suoritettiin upottamalla

Jeesus itse näytti esimerkin kasteen välttämättömyydestä tullessaan Johanneksen kastettavaksi. Hänet kastettiin upottamalla ja Johannes Kastajalla oli jumalallinen valtuus.

16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

                                                                                               Matt. 3:16

22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tuliat ja antoivat kastaa itsensä.                                                              Joh.3:22-23

Uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä

Nikodeemus, juutalaisten hallitusmies, uskoi että Jeesuksen tekemät tunnusteot olivat Jumalasta. Hän tuli yöllä keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Herra opetti Nikodeemukselle, että päästäkseen Jumalan valtakuntaan on synnyttävä uudesti – vedestä   ja Hengestä.

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

4 Nikodeemus sanoi hänelle: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”                                                                              Joh.3:3-4

Jeesus opetti ja todisti Nikodeemukselle kasteen kaksiosaisesta merkityksestä. Kastaminen suoritetaan vedellä, mutta vasta Pyhän Hengen osallisuus kasteen jälkeen täydentää kasteen todelliseksi syntymiseksi vedestä ja Hengestä.

5 Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.                                                         Joh.3:5

PYHÄ HENKI – TOINEN PUOLUSTAJA

Pyhän Hengen vaikutus ja Pyhän Hengen lahja

Pyhän Hengen vaikutuksesta puhutaan usein, mutta kuinka upotuskasteen jälkeen kättenpäällepanolla annettava Pyhän Hengen lahja eroaa Pyhän Hengen vaikutuksesta?

Kun Jumalan sanaa puhutaan, opetetaan ja kuullaan ja Hänen Pyhä Henkensä on läsnä, voivat vilpittömät läsnäolijat tai kuulijat tuntea Pyhän Hengen voimasta, että se mitä he kuulevat ja tuntevat, on totta. Näin Pyhä Henki todistaa heille Jeesuksesta Kristuksesta ja totuudesta.

Pyhän Hengen vaikutuksen kokeminen johtaa ihmistä lähestymään Jumalaa ja vahvistaa hänen uskoaan. Tämä Pyhän Hengen vaikutuksen tunteminen liittyy kuitenkin erityisesti siihen hetkeen eikä välttämättä jatku pitempään. Monet ihmiset, jotka ovat kokeneet voimakasta Pyhän Hengen vaikutusta, ovat vuosikymmentenkin jälkeen todistaneet tuosta ihmeellisestä kokemuksesta heidän elämässään.

Jeesus opetti opetuslapsilleen, että he saisivat toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, joka on totuuden Henki, olemaan heidän kanssaan alati. Myös ne, jotka ovat uskoneet, tehneet parannuksen ja ottaneet vastaan kasteen pappeuden valtuudella Jeesuksen Kristuksen nimeen, ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan eli Hänen pysyvän läsnäolonsa.

16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

                                                                                          Joh.14:16-17

Pyhän Hengen lahja annettiin

kättenpäällepanon kautta

Kun henkilö oli kastettu Jeesuksen antamalla valtuudella, hän sai kasteen jälkeen Pyhän Hengen lahjan kättenpäällepanon kautta niiltä miehiltä, joilla oli valtuus tämän lahjan antamiseen.

Pyhän Hengen lahja on yksi suurimmista siunauksista ja lahjoista ihmisen elämässä. Tämän jumalallisen lahjan saaminen merkitsee sitä, että Pyhä Henki voi olla henkilön kanssa alati hänen eläessään kelvollisesti Jumalan    edessä …”ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,”                          Joh.14:16

Pyhä Henki voi etääntyä ihmisestä, kun hän tekee syntiä, mutta palaa takaisin vilpittömän parannuksenteon ja Herran anteeksiannon jälkeen.

38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen Lahjan.                                                                                   Ap.t.2:38

1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

2 Ja hän sanoi heille: “Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: “Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”.

3 Ja hän sanoi: “Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: “Johanneksen kasteella”.

4 Niin Paavali sanoi: “Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen”.

5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

                                                                                                Ap.t.19:1-6                        

14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.

15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;

16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.

17 Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.                                                             Ap.t.8:14-17

Pyhän Hengen lahja – Ilmoituksen Henki

Pyhän Hengen lahjan saaminen on ainutlaatuinen siunaus ja erityinen etuoikeus. Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenillä, joille tämä lahja annettiin kättenpäällepanon kautta kasteen jälkeen, oli etuoikeus – eläessään parannuksen Hengessä – saada jatkuvasti ilmoitusta, ohjausta, opetusta, lohdutusta, tietoa ja viisautta Pyhän Hengen kautta:

26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.  Joh.14:26

26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.                                                         Joh.15:26

13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.                                     Joh.16:13

10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.                                                           

                                                                                             1. Kor.2:10

12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;

13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.

14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.

                                                                                          1.Kor.2:12-15

Pietarin todistus Jeesuksen jumalallisuudesta

Jeesus toi esille opetuslapsilleen Pietarin todistuksen Hänen jumalallisuudestaan. Pietari oli saanut Pyhän Hengen voimalla ilmoituksen siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika:

15 Hän sanoi heille: “Kenenkä te sanotte minun olevan?”

16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.

17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.                                                                             Matt.16:15-18

Pyhä Henki – Ilmoituksen kallio

Jeesus rakensi seurakuntansa kalliolle, joka merkitsee ilmoitusta eli Pyhän Hengen antamaa totuutta.

Pietarin todistus Jeesuksen jumalallisuudesta perustui ilmoitukselle, samoin myös Herran seurakunta – Jeesuksen Kristuksen Kirkko – rakentui samalle ilmoituksen kalliolle, joka on Pyhän Hengen jatkuva ilmoitus. Pyhän Hengen ilmoituksen kautta Jeesus Kristus johti kirkkoaan ja kaikkia seurakuntansa jäseniä kasvamaan uskossa, oppimaan Hänestä ja pysymään totuudessa ja ykseydessä.

Valtuus sitoa ja päästää maan päällä ja taivaissa

Jeesus lupasi Pietarille – apostolien johtajalle – valtuuden tehdä jumalallisia toimituksia ja liittoja, jotka ovat voimassa sekä maan päällä että taivaissa. Jeesuksen Kristuksen antamalla pappeuden valtuudella suoritettavat toimitukset olivat:

upotuskaste, Pyhän Hengen lahjan antaminen, pappeuteen asettaminen ja pappeuden valtuudella annetut siunaukset sairaille ja kärsiville sekä palvelutehtäviinsä asettamiset henkilöille, jotka olivat Pyhän Hengen ilmoituksen kautta kutsuttu palvelemaan seurakunnissa.

19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”                                              Matt.16:19

SEURAKUNTA – ”TOTUUDEN PYLVÄS JA PERUSTUS”

Jeesuksen Kristuksen kirkon täydellinen järjestys

Jokainen seurakunta oli Jeesuksen Kristuksen kirkon paikallinen perusyksikkö, jossa totuutta opetettiin ja kaikkia jäseniä tuettiin kasvamaan ja pysymään vahvoina uskossa.  Seurakuntiin koottiin ne, jotka uskoivat, tekivät parannuksen ja ottivat vastaan kasteen ja saivat Pyhän Hengen lahjan. 

Jeesuksen Kristuksen perustaman kirkon perustus ja järjestys oli jumalallinen ja täydellinen, vaikka sen jäsenet olivat epätäy-dellisiä ihmisiä. Herran järjestämässä kirkossa jokaisella oli mahdollisuus kasvaa kotiseurakun-nassaan kaikessa totuudessa ja rakkaudessa Pyhän Hengen ilmoituksella kutsuttujen seurakunnan palvelijoiden tukemana.

että… tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.

                                                                                             1. Tim.3:15

 Seurakunnalla oli myös laajempi merkitys: Seurakunta oli Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenistä, pyhistä, muodostunut kokonaisuus – Kristuksen ruumis, Hänen täyteytensä ja Hän oli sen pää.

22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,

23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.                                                             Ef.1:22-23

 Apostoli Paavalin opetusten mukaisesti kirkon jäseniä kannustettiin ja autettiin alati kasvamaan rakkaudessa ja yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa:

11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 

12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,

13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,

14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;                               Ef.4:11-14

Herran valitsemien johtajien ja seurakunnan palvelijoiden avulla kirkon jäseniä opetettiin ja tuettiin palvelemaan Kristuksen antaman esimerkin mukaisesti. Seurakuntien jäseniä ja koko kirkkoa vahvistettiin pääsemään ykseyteen uskossa ja tulemaan ”…täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa…”                                                                  Ef.4:13

Apostolien, profeettojen ja muiden Herran kutsumien kirkon ja seurakunnan palvelijoiden tehtävänä   oli huolehtia kaikista jäsenistä niin, että seurakunnat kasvaisivat ja jäsenet vahvistuisivat ”Kristuksen ruumiin rakentamiseen” seurakuntien ollessa vanhurs-kauteen kasvamisen tyyssijoja. Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin, armon jajatkuvan      parannuksenteon kautta Herran kirkon jäsenillä oli mahdollisuus puhdistua synnistä ja tullanuhteettomiksi, kuten Paavali Efesolaiskirjees-sään opetti:

”niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”

                                                                                            Ef.5:25-27

Kirkon tehtävänä oli opettaa, kasvattaa ja tehdä pyhät täysin valmiiksi pelastuksen työhön, palvelemaan, auttamaan, tukemaan toisiaan ja lähimmäisiään kunnes kaikki – kaikessa maailmassa olevat Jeesukseen uskovat – pääsisivät yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa: ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;”                                         Ef.4:5

On tärkeää ymmärtää, että Herran asettamien johtajien – apostolien, profeettojen ja muiden Herran palvelijoiden tehtävä ei ole milloinkaan päättynyt maan päällä.

Vaikka apostolit surmattiin ja luopumus Jeesuksen Kristuksen opetuksista ja Hänen asettamastaan järjestyksestä tapahtuikin myöhemmin, heidän oli määrä pysyä siihen asti, kunnes kaikki Herran seurakunnan jäse-net ja Häneen uskovat olisivat päässeet yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa ajelehtimatta ihmisopeissa ja eksytyksen juonissa. (Vrt. Ef.4:14)

”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”

Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä kutsuttiin pyhiksi – ei siksi että he olisivat olleet täydellisiä tai synnittömiä – vaan siksi että he olivat tehneet todellisen parannuksen, ottaneet päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen kasteen kautta, saaneet Pyhän Hengen lahjan ja päättäneet seurata Jeesusta koko sydämellään tehden jatkuvaa parannusta synneistään ja heikkouksistaan.

15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. 16 Sillä kirjoitettu on: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”     1. Piet. 1:15-16                                       

Apostoli Paavali opetti Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä heidän uudesta asemastaan pyhinä ja niistä etuoikeuksista, joita he olivat saaneet kasteen ja Pyhän Hengen lahjan saamisen kautta Jumalan valtakunnan kansalaisina:

19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,

20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,

21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;

22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.                     Ef. 2:19-22

Iankaikkinen elämä on tuntea Jumala

ja Jeesus Kristus

Herra järjesti kirkkonsa ainutlaatuiseen tarkoitukseen – että sen jäsenet oppisivat tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ja olemaan yhtä. Jeesus kutsui ja asetti apostolit ja johtavat virkamiehet kaitsemaan ja palvelemaan kaikkia Hänen kirkkonsa jäseniä niin, että he kasvaisivat jumalallisen totuuden tuntemisessa Pyhän Hengen ohjaamina ja olisivat yhtä.

Pyhän Hengen jatkuvan läsnäolon, tuen ja lohdutuksen kautta ihminen voi puhdistua synnistä, oppia rakastamaan pyyteettömästi ja askel askeleelta kasvaa pelastumiseen   tarvittavassa uskossa, armossa ja Jumalan ja Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, tuntemisessa.

ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.                            Joh.17:3

Paavali opettaa kirjeessään Efeson seurakunnalle Isän suuruutta toivoen, että Hän antaisi heidän vahvistua voimassa Hänen Henkensä kautta ja Isä antaisi Kristuksen asua uskon kautta heidän sydämissään, jotta he voisivat käsittää jumalallista viisautta ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden ja tulisivat täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä:

14 Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,

15 josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,

16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta    

17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.                                                       Ef. 3:14-19

Paavali kiittää Jumalaa armosta ja armolahjoista, joita korinttolaiset ovat saaneet seurakunnan yhteydessä Isältä ja Jeesukselta Kristukselta, jossa he ovat rikastuneet kaikessa puheessa ja tiedossa. Heitä myös vahvistetaan loppuun asti, jotta he olisivat nuhteettomia Herran päivänä.

2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

4 Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,

5 että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,

6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,

7 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.

8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.                                            1. Kor.1:2-8                                                                                                                           

LÄHETYSTYÖKÄSKY

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus oli suorittanut äärettömän sovitus- ja lunastustyönsä koko ihmiskunnan puolesta. Hänen tehtävänsä maan päällä oli päättymässä.

Jeesus oli perustanut kirkkonsa maan päälle. Hän oli antanut apostoleilleen pyhän pappeutensa ja valtuuden toimia Hänen nimessään. Apostolien tehtävänä oli Hänen lähdettyään johtaa Jeesuksen Kristuksen kirkkoa ja todistaa Hänen sovitustyöstään ja ylösnousemuksestaan koko maailmalle.

Jeesus Kristus antoi apostoleilleen suuren lähetystyökäskyn Galilean vuorella, jonne Hän oli heidät kutsunut.

16 Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.

17 Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät.

18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”                 Matt. 28:16-20

Lähetystyökäsky osoitettiin apostoleille

On tärkeää huomata, että Jeesus antoi lähetystyökäskyn apostoleilleen vasta ylösnousemuksensa jälkeen, kun he jo olivat olleet vuosia Hänen kanssaan ja tulleet valmiiksi suureen tehtävään jatkamaan Jumalan valtakunnan rakennustyötä ja viemään evankeliumia maailman kansoille.

Yleisesti uskotaan, että Jeesuksen antama äärimmäisen tärkeä lähetystyökäsky oli tarkoitettu kaikille Häneen uskoville, joiden tehtävänä olisi levittää edelleen tietoa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä – saada ihmiset uskomaan Häneen ja tulemaan kastetuiksi.

Lähetystyökäskyn Jeesus antoi nimenomaanvaltuuttamilleen apostoleilleen, joille Hän oli antanut pyhän pappeuden, valtuuden kastaa ja antaa Pyhän Hengen lahja. Jeesus oli valmistanut apostolejaan suureen lähetystyötehtävään ja opetti heille Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja aloittamansa työn jatkamista niinä vuosina, joina Hän oli ollut heidän kanssaan.  Hän opetti heille erityisesti uskon ja kasteen välttämättömyyttä pelastukselle: 

15 Ja hän sanoi heille: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.                               Mark.16:15-16

Lähetystyötehtävän valtava haaste

Jeesuksen antama lähetystyökäsky epäilemättä painui syvälle opetuslasten mieliin ja sydämiin. Se jäi muistuttamaan Vapahtajan rakkaudesta heitä ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Heidän työnsä kautta maailman kansat saisivat mahdollisuu-den kuulla ja vastaanottaa evankeliumin ja pelastua Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Lähetystyökäskyn täyttäminen tulisi kuitenkin vaatimaan apostoleilta suuria voiman ponnistuksia ja henkilökohtaisia uhrauksia. Ymmärsiköhän kukaan heistä täysin tuon saamansa tehtävän haasteellisuutta ja vakavuutta?  Opetuslasten vuosia jatkunut koulutus ja hengellinen kasvu Jeesuksen johdolla tekivät heidät valmiiksi ottamaan vastaan tämän suurimman tehtävän – evankeliumin viemisen kaikkeen maailmaan!

Kun ajatellaan tänä päivänä koko tunnettua maailmaa, eikä vain sitä maailman osaa, jossa lähetystyö kirkon alkuaikoina aloitettiin, on helpompi käsittää tämän tehtävän valtava laajuus ja haasteellisuus!

Jeesuksen antamassa lähetystyökäskyssä tulevat selvästi esille tärkeät perusperiaatteet, jotka liittyivät evankeliumin saarnaamiseen ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Jeesus antoi apostoleilleen käskyn opettaa kaikkia kansoja seuraamaan Häntä tulemalla Hänen lammastarhaansa ja rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään pitämällä Hänen käskynsä:

1) Kaikkien kansojen tekeminen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi 2) Kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 3) Opettamalla heitä pitämään kaikki se, mitä Jeesus käski opetuslastensa pitää. (Mark.16:15-16)

Esiin nousee kuitenkin oleellinen kysymys: Kuinka lähetystyökäskyn toteuttaminen voisi tapahtua niin, että Jeesuksen Kristuksen ilmaisema lähetystyökäskyn jokainen osa täyttyisi Hänen haluamallaan tavalla?

Evankeliumi kaikille kansoille Jeesuksen Kristuksen kirkon kautta

Evankeliumi tarkoittaa HYVÄÄ SANOMAA. Se on ilosanoma Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja ylösnousemuksesta koko ihmiskunnan hyväksi ja puolesta.

Jotta kaikilla ihmisillä maailmassa olisi mahdollisuus kuulla ja vastaanottaa evankeliumi ja sen toimitukset sellaisina kuin Jeesus opetti ne apostoleilleen ja pysyä vahvana uskossa loppuun asti, tarvittiin varma perusta, jolta tämä valtavan suuri ja vaativa työ olisi mahdollista toteuttaa.

Tämä varma ja vahva perustus oli Jeesuksen Kristuksen perustama kirkko. Se oli ehdottoman välttämätön sille työlle, joka kokoaisi kaikista kansoista Jeesukseen Kristukseen uskovat Hänen valtakuntaansa niihin seura-kuntiin, jotka oli järjestetty heidän elin- ja asumisalueilleen.

On tärkeää ymmärtää millä tavalla Jeesus valmisti opetuslapsensa ja järjesti kirkkonsa ennen ristinkuole-maansa siten, että syntyi varma perustus evankeliumin saarnaamiselle ja sen viemiselle kaikkeen maailmaan.

Jeesus antoi apostoleilleen valtuuden johtaa kirkkoa ja voiman viedä evankeliumi maailmaan ja tehdä ihmeellisiä tekoja Herran seurakunnan, Jeesuksen Kristuksen kirkon laajenemista ja vahvistumista varten, niin että sen jäsenet voisivat kasvaa Pyhän Hengen ilmoittaman totuuden perustalla ja olla yhtä:

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,

21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin             että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

                                                                                       Joh.17:18-21

LUOPUMUS TOTUUDESTA – JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON TUHOUTUMINEN

Jeesuksen Kristuksen kirkko kasvoi ja laajeni aluksi nopeasti apostolien työn tuloksena, mutta muutamien kymmenien vuosien kuluttua kirkon sisäinen eheys alkoi murtua.

Kirkon uusien käännynnäisten mukana seurakuntiin tuli toisinajattelijoita, jotka levittivät röyhkeästikin omia mielipiteitään ja tulkintojaan evankeliumin opeista ja aiheuttivat ristiriitoja. Apostolien tilaisuudet vierailla useammin eri seurakunnissa olivat rajoittuneet pitkien ja hankalien välimatkojen vuoksi. Siksi he kirjoittivat seurakun-nille ja niiden johtajille kirjeitä, joissa he puolustivat oikeaa oppia ja kehottivat jäseniä pysymään vahvoina evankeliumin opetuksissa.

18 Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan teidän tykönne.

19 Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta.

20 Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.

21 Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?                                                

                                                                                           1. Kor.4:18-21                                                                                                                                                                                  

28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.                                                                 Ap.t.20:28-31

15…. myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin

on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

17. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne…                                              2.Piet.3:15-17

Sisäiset ristiriidat ja ulkoiset voimat hajottivat kirkkoa

Huolimatta apostolien uhrautuvasta työstä kirkon pitämiseksi puhtaana vääristä opetuksista ja luopumuksen hengestä

Jeesuksen Kristuksen kirkko joutui sekä sisäisen että ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi. Kirkon sisällä tapahtui luopumista apostolien opettamista evankeliumin periaatteista:

6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,

7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.

8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.                                       Gal.1:6-8

Apostolit vahvistivat jäseniä henkilökohtaisesti ja kirjeidensä välityksellä pysymään vahvoina eikä antautumaan erilaisille opetuksille ja uskomuksille, että Herran päivä jo olisi käsillä, sillä se ei tulisi ennen kuin luopumus tapahtuisi.

1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,                                                                                                                                                                               2.Tess.2:1-3                                                                        2.Tess.2:1-3             

Jeesus varoitti ennen kuolemaansa opetuslapsiaan maailman vihasta ja pahuudesta ja tiesi monien lankeavan ja luopuvan uskosta.

18 Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.

19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

20 Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.                                                               Joh.15:18-20

9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.

10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.

11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.

12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.                                              Matt.24:9-12

Apostoli Paavali myös tiesi luopumuksen hengen valtaavan kirkon tulevina aikoina, mutta hän teki työtä evankeliumin puolesta rohkeasti ja voimallisesti kehottaen mm. Timoteusta kirjeessään hoitamaan velvollisuutensa huolehtia kirkon jäsenten hengellisestä tilasta. Myös kirkon ulkopuolelta alkoivat pahuuden voimat suuntautua sen jäseniin ja johtajiin.

2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.                                                                      2.Tim. 4:2-4

Erilaisten käännynnäisjoukkojen myötäopetuksiin lisääntyipakanallisia vaikutteita,jotka vähä vähältämuuttivat pyhiä toimituksia maallisemmiksi. Kirkon ulkopuoliset voimat alkoivat osoittaa vihamielisyyttä kristittyjä kohtaan lisäten epävarmuutta apostolien ja jäsenten elämään.

1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja                                                          1.Tim.4:1

Kristittyjen vainot nopeuttivat luopumusta

Epäsuosio Kristuksen kirkon jäseniä kohtaan lisääntyi ulkopuolisten, erityisesti Rooman keisareiden, kiinnittäessä heihin yhä enemmän huomiota. Kun keisari Neroa epäiltiin Rooman palosta vuonna 64 jKr, hän laittoi syyn kristittyjen (kirkon jäseniä oli alettu kutsua kristityiksi) päälle ja sai aikaan ensimmäisen kristittyjen vainon.

1 Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä.

2 Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.

3 Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin.                       Ap.t.12:1-3                                                                                                                                                                                   

Yleisesti kirkon jäseniä (kristittyjä) rangaistiin kuolemalla, kun heitä vangittiin. Syyksi riitti se, että heidät tiedettiin kristityiksi. Heitä surmattiin mm. antamalla villieläinten raadella heitä areenoilla. Rangaistuksen saattoi välttää luopumalla uskostaan ja uhraamalla pakanajumalille.  Kristillisen perimätiedon mukaan apostolit Pietari ja Paavali kärsivät marttyyrikuoleman samoihin aikoihin, oletettavasti, jolloinkin vuosien 63 – 64 jKr. välisenä aikana.

Vainot kasvoivat totaalisiksi 200-luvulla. Niiden tarkoituksena oli tuhota kristillisen kirkon johto. Kirkon ja seurakuntien johtajia vaadittiin uhraamaan keisarille. Jos he kieltäytyivät, heidät teloitettiin. Kristittyjen kokoukset tuli lopettaa ja seurakuntien omaisuus takavarikoida.

Kun valtion suunnalta tulleet kristittyjen vainot loppuivat 300-luvun alussa, kirkon jäsenmäärä alkoi lisääntyä. Tähän kasvuun varmasti vaikuttivat kirkkoon omaksutut muiden pakanallisten kirkkojen suositut tavat ja alentuneet vaatimukset.

Pakanakeisari yhdisti kirkon ja valtion

Keisari Konstantinus Suuri antoi kristityille uskonnonvapauden. Hän huomasi sen poliittisen hyödyn, mitä kristinuskon suosiminen toisi ja otti tuuliajolla ajelehtivan kirkon     suojelukseensa. Hänen vaikutusvaltansa kirkon toimintaan lisääntyi suuresti, kun hän teki kristinuskosta valtion suosiman uskonnon. Vähitellen kirkosta tuli osa maallista hallintoa, jossa keisari saattoi ohjata sitä kuten muutakin hallintoa ja johti näin kirkkoa, vaikka häntä ei ollut edes kastettu. Hän asetti piispoja ja virkamiehiä halunsa mukaisesti ilman jumalallista kutsumista tai valtuutta.  

Vaikka Jeesuksen Kristuksen kirkon tila oli ollut vaikea ja epävakaa toistasataa vuotta, tekivät keisari Konstantinus Suuren toimet ja kirkon liittäminen valtioon siitä täysin maallistuneen.

Luopumuksen hengen vaikutuksesta kirkon jumalallinen perusta hajosi

Jeesuksen ja Hänen kutsumiensa apostolien profetioiden ja ennalta näkemisen mukaisesti tapahtui luopumus siitä hengellisestä perustasta – apostoleista, profeetoista ja ilmoituksen kalliosta, jolle Jeesus oli kirkkonsa perustanut.  … ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;”                                                                  Ef.2:20-21

Kirkko ei enää ollut Jeesuksen asettaman hengellisen järjestyksen mukainen. Kirkon johtajat, apostolit, surmattiin Johannesta lukuun ottamatta.  Jatkuva ilmoitus, jolla Jumala oli Pyhän Henkensä kautta johtanut kirkkoa, loppui. Pyhän pappeuden valtuus ja pelastavat toimitukset menetettiin kirkon järjestyksen hajoamisen myötä, kun kirkkoa alkoivat johtaa maalliset hallitsijat.

Uskonnolliset tahot ovat selittäneet alkukirkon tehtävän päättyneen ja alkaneet opettaa, että apostoleja ja profeettoja ei enää tarvittu – sillä he olivat työnsä tehneet ja että Raamattu sisältää ne tiedot ja opetukset, jotka riittäisivät pelastukseen ja Herran valtakunnan työn tekemiseen.

On menetelty niin kuin ihminen olisi saanut oikeuden ja vapauden toimia tahtomallaan tavalla – harjoittaa uskoa, tulkita ja opettaa Raamattua oman halunsa ja ymmärryksensä mukaan. Tämä suhtautumistapa on vakavassa ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa: 

”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;”                            Ef.4:5

Raamattu ei sisällä mitään tietoa, viittausta, käskyä tai profetiaa siitä, että Jeesuksen perustaman kirkon järjestystä olisi pitänyt tai

tulisi muuttaa ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista ja että profeettoja, apostoleja, Pyhän Hengen lahjaa ja jatkuvaa ilmoitusta ei enää tarvittaisi maailmassa!

Luopumuksesta, vääristä profeetoista ja profetioiden tulkinnoista ilman Pyhän Hengen ilmoitusta varoitetaan Raamatussa.  Tämä muistuttaa siitä, että väärien profeettojen, hengellisen eksytyksen ja ihmisten muodos-tamien selitysten vuoksi tarvitaan erityisesti Jumalan valitsemia profeettoja ja apostoleja, joiden tehtävänä on todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja julistaa Pyhän Hengen voimalla totuutta koko maailmalle.

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.                                       Matt.24:24

20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin

neuvoin selitettävissä;

21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.         2.Piet.1:20-21

Jeesuksen Kristuksen kirkko ei voinut toimia ilman pappeuden valtuutta

Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhää tehtävää, Herran asettamia apostoleja ja pappeuden valtuutta, ei voitu korvata ihmisten päätöksillä, opetuksilla eikä uskomuksilla.                          Pappeuden valtuutta ei voinut saada millään muulla tavalla kuin Jumalan kutsumana ja valtuuttamana jo valtuuden omaavien miesten kättenpäällepanon kautta.

Jeesuksen Kristuksen perustama ja pappeuden valtuudella johdettu kirkko menetettiin ihmisten jumalattomuuden vuoksi, kuten oli ennustettu. Herra ei enää kutsunut uusia apostoleja surmattaviksi. Maailma ajautui hengelliseen pimeyteen, jota mm. verinen Keskiaika uskonnon vääristymineen edusti.

Raamatun opetukset todistavat, että Jeesuksen Kristuksen perustamassa kirkossa sekä järjestys, toimitukset että opetusten hengellinen perusta oli annettu pysyviksi eikä niitä ollut tarpeen kehittää tai muuttaa vastaamaan kulloisenkin ajan hengen vaatimuksia, vaan pitää ne Jumalan tahdon, käskyjen ja Jeesuksen asettaman järjestyksen mukaisina!

Herra perusti ja järjesti kirkkonsa ja sen johtajat koko maailmaa varten. Hän kuitenkin tiesi, että ihmiset menettäisivät Hänen perustamansa kirkon pahan voimien vaikutuksesta.

Alkukirkon tuhoutuminen ei kuitenkaan estänyt Herran suunnitelman toteutumista, sillä Hän tiesi tulevaisuuden yhtä selvästi kuin menneisyydenkin. Hänen sanansa ja työnsä toteutuvat kaikesta vastustajan toiminnasta huolimatta.

Luopumuksen ja vainon myötä Jeesuksen kirkon järjestys auttamattomasti tuhoutui ja pappeuden valtuus menetettiin maan päältä jumalattomuuden vuoksi. Näin myös suuren lähetystyökäskyn täyttäminen jäi kesken, sillä apostoleja ja profeettoja ei enää ollut johtamassa kirkkoa eikä viemässä evankeliumia eteenpäin Jeesuksen asettamalla tavalla:

…”ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”                                      Matt.28:20                                                                                                                                            

Luopumus totuudesta johti monien kirkkojen ja uskontojen syntymiseen

Koska apostolinen ja profeetallinen perustus ja pappeuden valtuus puuttuivat eikä Pyhän Hengen lahjaa enää voitu antaa, ihmiset alkoivat muodostaa omien näkemystensä mukaisia uskontoja ja kirkkoja, joiden opetukset ja toimitukset erosivat toisistaan. (Esim. ”Uskonpuhdistus” ja sen merkittävät vaikutukset monien kirkkojen syntymiseen).

 Alun perin selkeä ja jumalallisesti johdettu Jeesuksen Kristuksen kirkko hajaantui ihmisten näkemysten ja erilaisten tulkintojen mukaisiksi kirkoiksi ja uskonnoiksi. Eri kirkkokuntien ja uskontojen kasvava määrä osoittaa selvästi, että yhteyttä uskossa ei ole ollut eikä saavutettu, vaan jokainen taho pitää omaa näkemystään oikeana. Tämä kehitys jatkuu maailmassa edelleen.

Kristuksen kirkon maallistumisen ja hajoamisen jälkeen syntyneet kirkot ja uskonnolliset suuntaukset ovat synnyttäneet yleisen näkemyksen siitä, että maailmassa tänä päivänä vallitseva hengellisesti sekava tilanne olisi Jumalan hyväksymä ja että Hän olisi antanut ihmiselle vapauden toimia oman harkintansa mukaan. Tästä on jopa muodostunut uskomus: ”Kukin tulee uskollaan autuaaksi”. Tämä käsitys on täysin harhaanjohtava! 

Jeesuksen Kristuksen asettamien apostolien ja muiden kirkon johtajien tehtävä oli Pyhän Hengen ilmoituksen ja ohjauksen mukaisesti johtaa kirkkoa ja valmistaa jäseniä palveluksen työhön siihen asti, ”kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa”                                                                   Ef.4:13  

Apostolien tehtävä oli ylläpitää koko kirkossa evankeliumin periaatteiden oikeaa ymmärrystä – totuutta!  He valvoivat evankeliumin opettamista, kirkon ja seurakuntien johtamista Pyhän Hengen jatkuvan ilmoituksen kautta, mikä muodosti sen kallion, josta Jeesus puhui Pietarille ja muille opetuslapsilleen. Apostolien tehtävänä oli opettaa jaylläpitää yhtä uskoa ja viedä yhtäläistä evankeliumia kaikkien kansojen keskuuteen. Heidän tehtävänsä oli myös perustaa ja valvoa Pyhän Hengen ilmoituksen mukaisesti uusia seurakuntia, joihin käännynnäiset tulivat. Apostoli Paavali todistaa tärkeästä tehtävästään Roomalaiskirjeessään:

…”meidän Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:”   Room.1:5-6                                                                                           Room.1:5-6

Jumalan työ etenee maailmassa luopumuksesta huolimatta

Miljoonat aidosti uskovat ovat todistaneet ja todistavat tänäkin päivänä elämänsä antamisesta Jeesukselle ja uskovien yhteydestä, joka ei ole ollut välttämättä sidottu siihen uskonnolliseen yhteisöön, jonka puitteissa he ovat toimineet ja toimivat.

Jumala siunaa ja johdattaa vilpittömiä ja nöyriä lapsiaan kasvamaan uskossa Jeesukseen Kristukseen heidän hengellisestä yhteisöstään riippumatta, mutta Hän haluaa jokaisen lapsensa saavan kaikki ne siunaukset ja pyhät toimitukset, jotka ovat välttämättömiä hengelliselle kehitykselle ja pelastukselle  sillä Hän ei ole milloinkaan muuttanut antamiaan käskyjä ja opetuksia!

Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa luopumuksen jälkeen hengellisesti ”oman onnensa varaan”, sillä Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan maailman ensi hetkestä aina viimeiseen päivään asti. Hän tiesi Jeesuksen Kristuksen kirkon tuhoutumisen ja totuuden menettämisen pahuuden myrskyn keskellä.

Pimeyden raivosta huolimatta Herra järjesti evankeliuminsa viemisen kaikkeen maailmaan. Hän on valmistanut kirkkonsa ja tien totuuden palauttamiselle johdattamalla kutsumiaan profeettoja ja valitsemiaan kansoja toimimaan Hänen tahtonsa ja päätöstensä mukaisesti.

Jeesuksen Kristuksen kirkko tulisi jälleen olemaan maan päällä myöhempinä aikoina. Puhdasta evankeliumia ja totuutta saarnattaisiin ja opetettaisiin jumalallisella valtuudella Herran kutsumien profeettojen ja apostolien johdolla.

Palautetun pappeuden ja Pyhän Hengen voimalla tehtävä työ tulee viemään evankeliumin totuuden jokaiseen maailman kolkkaan ja sitä tullaan opettamaan kaikkien kansojen keskuudessa ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. Jeesuksen sanat opetuslapsilleen todistavat Jumalan työn toteutumisesta ja täyttymisestä ennen loppua.

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.                                                         Matt.24:14

Profeetat ovat todistaneet lopunajoista, kuinka Jumala antaa ihmisille todellisen halun kuulla Hänen sanaansa. Jumala tekee ihmeellisiä tekoja kääntääkseen ihmisten sydämet puoleensa, ettei heidän jumalanpalveluksensa ja kunnioituksensa olisi vain opittuja tapoja ja ihmiskäskyjen noudattamista.

11 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.            Aamos 8:11

13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,

14 sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja- kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtä-väisten ymmärrys katoaa.     Jesaja 29:13-14                                

Jumala johtaa kansoja täyttämään Hänen tahtonsa

Aikakautemme ihmisten on vaikeaa nähdä ja käsittää kuinka suuria asioita Jumala on tehnyt kuluneiden vuosituhansien aikana valmistaessaan koko maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kuulemiseen ja vastaanottamiseen sekä Vapahtajan loistavaan toiseen tulemiseen. Kaikkivaltiaalla voimallaan Hän ohjaa kansojen kohtaloita niin, ettei pahan eikä ihmisten toiminta voi koskaan lopullisesti estää Hänen vanhurskaan tahtonsa täyttymistä.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.                                  Jes. 55:9

Herra tiesi aikojen alusta asti, kuinka pahuuden voimien vaikutuksesta syntynyt luopumus totuudesta tulisi aiheuttamaan Jeesuksen Kristuksen kirkon hajoamisen. Ihmiset alistuivat pahan valtaan niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin ja menettivät Jeesuksen Kristuksen kirkon, Pyhän Hengen lahjan, pappeuden valtuuden sekä apostolit ja profeetat.

Pahuuden voimat eivät kuitenkaan voineet estää Jumalan suunnitelman toteutumista.

Jumala järjesti vuosisatoja ennen luopumusta tien Jeesuksen Kristuksen kirkon ja totuuden palauttamiselle myöhempinä aikoina. Hänen kutsumansa profeetat ja vanhurskaat kansat ovat toimineet välikappaleina Hänen tahtonsa täyttämisessä:

…Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.

Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.        Job 12:13, 23

Monilla Vanhan testamentin aikaisilla henkilöillä, tapahtumilla ja profetioilla on erityinen yhteys meidän aikaamme.

Jotta voitaisiin ymmärtää Jumalan tahtoa ja johdatusta vuosituhansien ja vuosisatojen saatossa tähän päivään asti, tarvitaan tietoa ja ymmärrystä siitä, kuinka Jumala on valinnut ja johdattanut vanhurskaita miehiä ja kansoja täyttämään Hänen tahtoaan valtakuntansa rakentamisessa.

Joosef – Jumalan suuresti siunaama

Jumala antoi Jaakobille nimen Israel ja siunasi hänet ja hänen jälkeläisensä

Jumala ilmestyi Jaakobille, siunasi hänet suuren kansojen joukon isäksi ja antoi hänelle nimen, Israel.

9 Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.

10 Ja Jumala sanoi hänelle: “Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel”.  Niin  hän sai nimen Israel.

11 Ja Jumala sanoi hänelle: “Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.  

                                                                                       1. Moos. 35:9-11

Veljien kateus ja viha Joosefia kohtaan

Jaakob (Israel) sai kaksitoista poikaa, joista muodostui Israelin 12 sukukuntaa. Hän rakasti suuresti poikaansa, Joosefia, joka sai erityisaseman veljien joukossa. Joosef kertoi näkemistään unista, jotka herättivät kateutta hänen veljissään ja he alkoivat vihata häntä.

7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”

8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: “Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: “Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”.

10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: “Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”

11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.                                    1. Moos. 37:7-11

Joosefin veljet myivät hänet ismaelilaisille

18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.

19 He sanoivat toisillensa: “Katso, tuolla tulee se unennäkijä!

20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”

26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: “Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä. 

                                                                         Moos. 37:18-20, 26-27

Veljet valehtelivat Joosefin kohtalosta isälleen

31 Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.

32 Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: “Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö”.

33 Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: “Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.”                                      1. Moos. 37:31-33

Joosef joutui orjuuteen Egyptiin

Joosefin vietiin orjuuteen Egyptiin, jossa hän menestyi kaikessa Herran siunatessa häntä.

1 Ja Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.

2 Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa.

3 Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.   

4 Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli.

5 Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla.                         1. Moos. 39:1-5

Potifarin vaimo yritti vietellä Joosefin, mutta hän oli ehdoton uskollisuudessaan isännälleen ja Jumalalle

8 Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: “Katso, isäntäni ei itse välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun haltuuni kaikki, mitä hänellä on.

9 Hänellä ei ole tässä talossa enemmän valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!”

10 Ja vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, ei tämä suostunut makaamaan hänen vieressänsä eikä olemaan hänen kanssaan.

11 Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla,

12 tarttui hän Joosefin vaippaan ja sanoi: “Makaa minun kanssani”. Mutta tämä jätti vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos.                                    1. Moos.39:8-12

Joosef joutui vankilaan Potifarin vaimon valheiden vuoksi

17 Ja hän puhui hänelle samalla tavalla, sanoen: “Tuo hebrealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan;

18 mutta kun minä kirkaisin ja huusin, jätti hän vaippansa viereeni ja pakeni ulos”.

19 Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: “Näin sinun orjasi on tehnyt minulle”, syttyi hänen vihansa.

20 Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan.                                         1. Moos.39:17-20

Herra siunasi Joosefia vankilassa

21 Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin.

22 Ja vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Ja kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan.

23 Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.        1. Moos.39:21-23

Joosef selitti vankilaan joutuneiden faraon juomanlaskijan ja leipurin unet, jotka toteutuivat hänen antamansa selityksen mukaan. Farao vapautti juomanlaskijan ja Joosef pyysi häntä puhumaan puolestaan faraolle päästäkseen pois vankilasta, mutta juomanlaskija unohti hänet.

Farao asetti Joosefin koko Egyptin käskynhaltijaksi

Farao näki kaksi unta. Egyptin enteidenselittäjät eivät pystyneet niitä selittämään. Unessa hän näki seitsemän lihavaa ja kauniista lehmää nousevan Niilistä, josta näiden jälkeen nousi seitsemän laihaa ja kurjannäköistä lehmää, jotka söivät kauniit lehmät.  Toisessa unessa faarao näki seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvavan samassa korressa. Niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän kuivettunutta ja itätuulen polttamaa tähkää, jotka nielivät nuo kauniit tähkät. Faaraon juomanlaskija muisti, että Joosef oli osannut selittää hänen unensa vankilassa ja kertoi sen faaraolle, joka kutsutti Joosefin luokseen:

25 Niin Joosef sanoi faraolle: “Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa; Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä.

29 Katso, tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin maassa.

30 Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unhottuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön.

32 Mutta että uni toistui faraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua.

33 Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi.

34 Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena.

35 Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön,

36 niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin  maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana.”

37 Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa.

38 Ja farao sanoi palvelijoilleen: “Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?”

39 Ja farao sanoi Joosefille: “Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet.

40 Hoida sinä minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun kansani; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen sinua korkeampi.”

44 Ja farao sanoi Joosefille: “Minä olen farao, mutta sinun tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko Egyptin maassa”.

53 Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet,

54 alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. 

                                     1 Moos. 41: 25, 29-30, 32-40, 44, 53-54                                                                                                   

Joosef koetteli veljiään, ilmaisi sitten itsensä antaen heille anteeksi

Jaakob lähetti poikansa ostamaan viljaa Egyptistä. Veljet saapuivat Joosefin eteen, mutta hän ei paljastanut itseään heille.

He tekivät Egyptiin kaksi matkaa, joiden aikana Joosef koetteli veljiään ja heidän rehellisyyttään monin tavoin ennen kuin hän viimein ilmaisi itsensä heille. Joosefin ja hänen veljiensä kohtaaminen oli syvien tunteiden hetki, jolloin Joosef osoitti rakkautensa heitä kohtaan:

1 Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: “Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!” Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.

2 Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. 

3 Ja Joosef sanoi veljilleen: “Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.

4 Mutta Joosef sanoi veljilleen: “Tulkaa tänne luokseni”. Ja he tulivat. Niin hän sanoi: “Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.                                            1 Moos. 45:1-4

Joosef pelasti perhekuntansa nälänhädältä

5 Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.

7 Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.

8 Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.

9 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: ‘Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!  1. Moos. 5-9                                                                                                                                                   

Jaakob (Israel) muutti perhekuntineen Egyptiin

1 Niin Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä hänellä oli. Ja kun hän saapui Beersebaan, uhrasi hän teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.

2 Ja Jumala puhui Israelille näyssä yöllä; hän sanoi: “Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: “Tässä olen”.

3 Niin hän sanoi: “Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala; älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinut siellä suureksi kansaksi.

4 Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva sinun silmäsi.”                                                    1. Moos. 46:1-4

Israel otti Joosefin pojat, Efraimin ja Manassen, omikseen. Hän siunasi heidät ja asetti Efraimin Manassen edelle

1 Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: “Katso, isäsi on sairaana”. Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.   

2 Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: “Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi”. Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.

5 Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon.

6 Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

16 enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata”.

17 Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

18 Ja Joosef sanoi isälleen: “Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle”.

19 Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: “Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous”.

20 Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: “Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi”. Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.         1. Moos. 48:1-2, 5-6, 16-20 

Juudan huone ja Joosefin huone

Kun tutkitaan Herran antamia lupauksia Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä hänen kahdelletoista pojalleen, jotka olivat Israelin huoneen kahdentoista sukukunnan johdossa, huomataan että Juuda ja Joosef saivat merkittävät lupaukset. Israel–nimityksen ajatellaan usein virheellisesti viittaavan juutalaisiin eli Juudan huoneeseen, vaikka Juuda oli vain yksi Israelin kahdestatoista pojasta. Vanhin poika, esikoinen, oli Ruuben ”…mutta koska hän  saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina, sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille” 1. Aikak. 5:1-2

Näiden lupausten ja siunausten valossa esikoisoikeuden saaneen Joosefin siunaukset antoivat hänelle etusijan kaikkiin Israelin poikiin nähden, mukaan lukien Juuda. Oletettavasti Juudan ja hänen jälkeläistensä, juutalaisten, yhdessä pysymisen vuoksi heitä on pidetty ainoina israelilaisina. Israel jakautui aikoinaan kahteen osaan. Juudasta muodostui pienempi ryhmä ja suurempaa osaa nimitettiin Israeliksi.

Israelin heimo ohjattiin Efraimin johdolla pohjoiseen assyrialaisten kukistettua Israelin valtakunnan. Se joutui seulottavaksi kansakuntien seassa profeetan sanojen mukaisesti:

8 Katso, Herran, Herran silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta; kuitenkaan en minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä, sanoo Herra.

9 Sillä katso, minä käsken seuloa Israelin heimoa kaikkien kansain seassa, niinkuin seulalla seulotaan: ei jyvääkään putoa maahan.                                                         Aamos 9:8-9

Profeetta Amoksen sanojen mukaan heidät jälleen kootaan tämän seulomisen jälkeen. 

14 Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.

15 Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.                                      Aamos 9:14-15

Mooses siunasi Joosefia ja hänen jälkeläisiään

 

Mooses antoi siunauksen israelilaisille. Joosefin siunauksessa korostuvat hänen saamiensa lupausten erityisyys ja voimallisuus hänen veljiensä siunauksiin verrattuna:

13 Ja Joosefista hän sanoi: “Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,

14 kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,    

15 kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,

16 kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui.

Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaellensa, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.

17 Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet; niillä se puskee  *kumoon kansat, kaikki tyynni maan  ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet.  5.Moos.33:13-17   (* alleviivaus lisätty jakeeseen                                17: kumoon)

Raamatun käännöksessä 1933/38 käytetään ilmaisua: puskee kumoon. Kuningas Jaakon(King James) käännöksessä käytetään käsitettä: puskee yhteen. Biblia 1776 sisältää vastaavasti ilmaisun: kuokkii yhteen, joka on lähempänä kuningas Jaakon käännöstä: puskee yhteen.

 

Joosefin jälkeläisille luvattiin uusi maa, voima ja valtuus

Kun tutkitaan lähemmin Joosefin ja Juudan saamia siunauksia, huomataan, että Joosefin ja hänen jälkeläistensä saamat lupaukset eivät olleet ainoastaan suuremmat kuin Juudan saamat, vaan että Joosef ja Juuda jakaantuisivat erilleen kahdeksi suureksi ryhmäksi.

Israelin seulomisen jälkeen Joosefin oli määrä saada uusi maa. Tämä uusi maa tuli olemaan toinen kuin varsinaisesti Juudan hallussa oleva luvattu maa.

Tässä profeetta Mooseksen antamassa siunauksessa puhutaan mitä erinomaisimmasta maasta, jonka Herra on antava Joosefille. Hänen maansa tulee olemaan siunattu kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, mitä maa kasvaa ja tuottaa ja kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipulta.

Tämä kuvaa Joosefin maan erityistä hedelmällisyyttä – kykyä kasvattaa ja tuottaa suurta satoa. Siunauksessa mainitaan Herran erityinen mielisuosio antaa nuo parhaimmat siunaukset Joosefille ja viitataan Joosefin kunniaan, joka on kuin ”hänen härkiensä esikoinen”. Kuten aiemmin ilmeni, Joosef itse oli isänsä esikoinen eli perillinen, sillä Joosef peri esikoisoikeuden.

 

Joosef erotettiin veljistään

Kuningas Jaakon käännöksessä Joosefin siunauksessa mainitaan hänen erottaminen veljistään:

26 The blessings of thy father have prevailed above the blessings of my progenitors unto the utmost bound of the everlasting hills: they shall be on the head of Joseph, and on the crown of the head of him that was separate from his brethren. (King James, GENESIS 49:26, tekstin lihavointi lisätty jakeeseen 26) Joosef erotettiin veljistään silloin kun he möivät hänet orjuuteen Egyptiin. Tämä tapahtui Jumalan johdatuksen mukaisesti kuten Joosef sanoi veljilleen: ”Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat.”                                                               1.Moos.45:7

Joosefin erottaminen veljistääntapahtui myös hänen saamansa siunauksen mukaisestihänen jälkeläistensä siirtymisellä uuteen maahan, joka oli luvattu heille perintömaaksi. Tuossa oivallisessa maassa Joosefin jälkeläiset tekisivät suuren ja tärkeän työn muiden Israelin sukukuntien ja pakanoiden hyväksi heidän tuomisekseen (puskee yhteen kansat) Jumalan valtakuntaan.

Mooses näki Joosefin jälkeläisille annettavan voiman ja valtuuden ja ilmaisi sen siunauksessaan: ”17 Hänen kunniansa on kuin hänen härkänsä esikoinen ja hänen sarvensa ovat kuin villihärän sarvet; niillä hän puskee yhteen kansat maan ääriin saakka; ja niitä ovat Efraimin kymmenet tuhannet ja niitä ovat Manassen tuhannet.”                                                                                                    5.Moos. 33:17   (King James: suomennettu jae 17)

Tämä osa siunauksesta viittaa siihen, että Joosefin jälkeläisten kautta suoritettaisiin voimallinen Jumalan valtakunnan työ – hengellisen luopumuksen vuoksi kesken jääneen Jeesuksen antaman lähetystyökäskyn täyttäminen: evankeliumin julistaminen maailmanlaajuisesti ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista ja Israelin kokoaminen.

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.                                                     Matt.24:14

Jaakob (Israel) antoi siunaukset pojillensa

Jaakob kutsui kokoon poikansa ja siunasi heitä ennen kuolemaansa:

Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: “Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.”                                                               1. Moos. 49:1-2

Joosefin siunaus

Kun tarkastellaan kaikkia Jaakobin pojilleen antamia siunauksia ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 49, nähdään että ne eroavat suuresti toisistaan. Erityisesti Joosefin saama siunaus herättää huomiota poikkeavuudellaan:

22 Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

23 Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

24 Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,

25 isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.

26 Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.                                                          1. Moos.49:22-26

Joosef – ”nuori hedelmäpuu lähteen reunalla”

Tämä Joosefin saama siunaus muistuttaa Mooseksen antamaa siunausta, jossa viitataan Joosefin jälkeläisille annettavaan erinomaiseen maahan, joka sijaitsee muualla. Joosef on kuin ”nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.” 

Siunauksessa muuri symboloi estettä, joka erottaa ja estää ylittämisen. Valtameri muodosti tuona aikana vaikeasti ylitettävän ”muurin”. Mutta kuten puun on mahdollista ylittää muuri kasvattamalla oksiaan sen ylitse ja hedelmiensä kautta jatkaa lisääntymistä muurin toisella puolella samoin ”veljistään erotetun” Joosefin ”oksat” ulottuisivat ikuisten kukkulain ihanuuteen asti. Jaakobin antamassa siunauksessa mainitaan vielä, että Joosef saisi siunauksia ”taivaasta ylhäältä, syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta”, mikä ilmaisee hänen jälkeläistensä määrän kasvavan suureksi ja Joosefin siunausten kohoavan yli hänen esivanhempiensa siunausten.

Joosefin unet ja hänen jälkeläistensä tehtävä

Kun näihin kahteen siunaukseen lisätään Joosefin unet, joissa hänen veljiensä lyhteet kumarsivat hänen lyhdettään ja että aurinko ja kuu sekä yksitoista tähteä kumarsivat häntä, nähdään että Joosefilla on hyvin erityinen asema Jumalan suunnitelmassa koskien koko Israelia. Suuri Herran työ kansojen pelastukseksi toteutuisiJoosefin jälkeläisten kautta: ”…niillä hän puskee yhteen kansat maan ääriin saakka; ja niitä ovat Efraimin kymmenet tuhannet, ja niitä Manassen tuhannet.” (King James käännös)

Kuinka Joosefin saamat siunaukset toteutuivat?

Herran siunaus teki Joosefista koko Egyptin maan herran. Hän pelasti Jaakobin ja hänen jälkeläisensä nälänhädältä vanhurskautensa ja kyvykkyytensä kautta. Nämä merkittävät tapahtumat ja siunaukset on kirjoitettu muistiin Raamattuun, pyhään aikakirjaan, joka on tullut juutalaisilta. Mutta tutkittaessa Joosefille annettuja erityisiä lupauksia ja siunauksia esiin nousee joitakin tärkeitä kysymyksiä, joihin Raamattu ei anna vastauksia.

Kuinka Joosefin saamat ainutlaatuiset siunaukset ja lupaukset toteutuivat? Missä oli Joosefille luvattu mitä kallisarvoisin maa? Mitä tarkoittaa Efraimin ja Manassen kautta tapahtuva kansojen yhteen ”puskeminen”?

Onko Raamatussa mainittu, että kenellekään toiselle olisi annettu näiden lupausten veroisia siunauksia, paitsi lupausta Kristuksen syntymisestä Juudan kupeista?

Raamattu on yleisesti tunnustettu juutalaisten historiaksi, mutta missä on Joosefin ja hänen jälkeläistensä historia?  On johdonmukaista ajatella, että Jumala on huolehtinut Joosefin saamien suurten siunausten ja lupausten täyttymisen muistiin merkitsemisestä!

PROFETIA JUUDAN JA JOOSEFIN PUUSAUVOISTA – PROFETIAN TÄYTTYMINEN MYÖHEMPINÄ AIKOINA

Jumala on aina ilmoittanut tahtonsa ja johtanut kansaansa profeettojensa välityksellä. Herra on huolehtinut siitä, että Hänen tekonsa on  ->

kirjoitettu muistiin myös Joosefin ja hänen     jälkeläistensä keskuudessa Efraimista ja Manassesta lähtien samoin kuin Hänen tekonsa on kirjoitettu muistiin Juudan heimon keskuudessa. ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.”         Aamos 3:7

Tämä erityinen profetia annettiin noin 600 vuotta eKr, mutta siihen liittyvien asioiden ja tapahtumien merkitys on tullut voimallisesti esille vasta myöhempinä aikoina:

15 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

16 “Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: ‘Juudalle ja häneen liittyneille

israelilaisille’. Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: ‘Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva’.

17 Ja pane ne lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi.

18 Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: ‘Etkö selitä meille, mitä sinä tällä tarkoitat?’

19 niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.       Hesekiel 37:15-19

Herra antoi profeetta Hesekielin kautta ilmoituksen kahdesta ”puusauvasta”, joista toinen olisi Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille ja toinen Joosefille, Efraimille ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimolle.     …”ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.”

Tämä Hesekielin profetia on täyttymässä meidän aikanamme. Se on myös osoitus Jumalan profeetta Jesajalle ilmoitettujen kummien tekojen ja ihmeitten tapahtumisesta 

 ” sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja-kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.”         Jesaja 29:14

Puusauvojen vertauskuvallisuus

Mitä nämä vertauskuvalliset puusauvat tarkoittavat? Mikä merkitys on niiden tulemisella yhdeksi Herran kädessä?

Pergamenttia käytettiin Vanhan testamentin aikoina kirjoittamiseen ja se kierrettiin puusauvan ympärille. Näin muodostui kirjakäärö pergamentista ja puusta. Herran käskystä kirjoitettiin kahden kansan historiat

”puusauvoille”, jotka olivat näiden kansojen aikakirjat. Kun myöhemmät sukupolvet kysyisivät tämän merkitystä, Herra ottaisi

 ”Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat” ja asettaisi sen yhteen Juudan sauvan kanssa. Herra tekisi niistä yhden sauvan, niin että ne tulisivat yhdeksi Hänen kädessään.

”Puusauvojen” ja kansojen todistusten tuleminen yhdeksi

Näiden kansojen ”puusauvojen” tuleminen yhdeksi Herran kädessä merkitsee epäilemättä sitä, että Herralla oli aivan erityinen syy tuoda esiin kahden eri kansan todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta tehtävästä maailman Vapahtajana.

Näiden toisistaan erillään eläneiden Juudan ja Joosefin kansoilla on ainutlaatuisen tärkeä tehtävä aikakirjojensa kautta todistaa siitä, että Jeesus on Kristus – Jumalan Poika – Hänen syntymästään, Hänen äärettömästä sovitusuhristaan ja pelastuksen evankeliumista kaikille Israelin sukukunnille ja maailman kansoille!

Molemmat kirjoitukset vahvistavat yhdessä tärkeiden profetioiden, lupausten ja siunausten täyttymisen Herran sanojen mukaisesti. Näiden kahden kansan ”puusauvojen” tuleminen yhdeksi Herran kädessä merkitsee Juudan ja Joosefin ja heihin liittyneiden kansojen todistusten sulautumista yhdeksi.

Molemmat aikakirjat todistavat Herran merkittävästä ja voimallisesta yhteydestä näiden kansanryhmien kanssa. Nämä aikakirjat sisältävät Jumalan antamat ilmoitukset, lait ja käskyt, tiedot menneestä ja profetiat tulevasta. Ne todistavat näiden valittujen kansojen kuuliai-suudesta sekä niskuruudesta, heidän uskostaan ja epäuskostaan, heidän halustaan ja haluttomuudestaan noudattaa Jumalan tahtoa. Aikakirjat todistavat Jumalan heille suomista siunauksista ja menestyksestä, kun he noudattivat Herran tahtoa ja kirouksista ja rangaistuksista, jotka kohtasivat heitä epäuskon ja jumalattomuuden seurauksena.

Apostoli Paavali opetti kirjeessään korinttolaisille tärkeän kanssakäymiseen liittyvän periaatteen, jota hengellisissä asioissa ja toimissa noudatettiin – kaikki asiat vahvistettiin useamman todistajan kautta.

Jumala on myös todistanut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, sovitustyöstä kahden kansan todistuksella. …Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.”                                             2. Kor. 13:1                                                                 2. Kor. 13:1

 

Jumala siunasi suuresti Joosefia ja hänen jälkeläisiään kahden erityisen palvelijansa kautta. Nämä siunaukset vielä:

Jaakobin (Israelin) siunaus Joosefille ja hänen jälkeläisilleen

22 Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

23 Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

24 Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,

25 isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta. 

26 Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.    1.Moos.49:22-26                          1.Moos.49:22-26 

Mooseksen siunaus Joosefille ja hänen  jälkeläisilleen:

13 Ja Joosefista hän sanoi: “Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,

14 kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,

15 kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,

16 kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaellensa, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.

17 Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet; niillä se puskee *kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet.” 5.Moos.33:13-17 (*Viite lisätty – King James käännös: puskee *yhteen)

Joosefille luvatun maan erinomaisuus ja hänen jälkeläistensä voima ja tehtävä

Joosefin ja hänen jälkeläistensä saamissa siunauksissa ja lupauksissa nähdään selvästi Herran mielisuosio ja Jaakobin sekä Mooseksen siunausten erityinen henki ja voima!

Mooseksen antamassa siunauksessa saadaan vielä tarkempi kuvaus luvatun maan kalleim-mista siunauksista ja suuresta hedelmällisyy-destä. Hän myös mainitsee siunauksessaan ikikukkulat ja ikuiset vuoret, mikä viittaa Etelä- ja Pohjois-Amerikan länsiosia myötäileviin suuriin vuoristoihin ja yhteyteen Jumalan kanssa. Siunauksensa lopussa Mooses vahvistaa Joosefin jälkeläisten, Efraimin ja Manassen, suuren voiman ja merkityksen Jumalan valta-kunnan työssä aikojen lopulla Kristuksen evankeliumin viemisellä kaikille kansoille  ”maan ääriin saakka”.                     5.Moos.33:17

Kultalevyille kirjoitettu aikakirja

Missä on Joosefin puusauva?  

Juudan ja häneen liittyneiden israelilaisten aikakirjasta – Raamatusta – ei löydy tietoa Joosefin jälkeläisten saamien hyvin suurten ja erityisten siunausten täyttymisestä. Herran    sanan mukaan sekä Juudan sauva että Joosefin sauva tulevat yhdeksi Hänen kädessään!

Joosefin ja hänen jälkeläistensä saamia siunauksia tutkittaessa esiin nousee väistämättä kysymyksiä: Onko jossakin olemassa Raamatun sanan mukaisesti myös Joosefin puusauva eli Efraimin ja häneen liittyneen Israelin heimon aikakirja, joka täyttää Hesekielin profetian?  Missä on se Joosefille luvattu maa, josta Mooses sanoi, ”Herra siunatkoon hänen maansa  kalleimmalla…” ja Jaakob siunasi: ”Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.”

Näihin tärkeisiin kysymyksiin on saatu vastaukset!

Aikakirja, jonka kirjoitukset viittaavat suoraan Joosefin jälkeläisiin ja heidän saamiinsa siunauksiin, on tullut esille Amerikan mantereella!

Kultalevyille kaiverrettu, muinaisen kansan aikakirja, löydettiin Pohjois-Amerikan itärannikolta, New Yorkin osavaltiossa sijaitsevasta Kumoran kukkulasta 1820-luvulla. Aikakirja oli maahan kätkettynä, kivien suojaamana. Erityisen aikakirjan löysi nuori mies nimeltään Joseph Smith. 

Tämän muinaisen aikakirjan löytyminen on herättänyt suurta huomiota ja monia kiinnostavia kysymyksiä levyjen alkuperästä ja kohtalosta: Miksi levyt olivat maahan haudattuina ja keiden kirjoittamia ne olivat?  Miten tuo nuori mies onnistui löytämään kätkössä olleen aikakirjan?  Kuinka vanhoja nuo levyt olivat?  Löytyykö todellisia perusteita sille, että juuri nuo levyt olisivat Joosefin jälkeläisten aikakirja – Joosefin, Efraimin ja häneen liittyneen Israelin heimon ”puusauva”?

Jotta voitaisiin selvittää näiden erikoisten kultalevyjen alkuperää, historiaa ja merkitystä, on varmasti hyödyllistä ensin saada tietoa levyjen vaiheista ja sisällöstä. Ennen aikakirjan sisällön tutkimista on oleellista tietää, kuinka tuo nuori mies, Joseph Smith, löysi levyt.

Jumala kutsui profeetan myöhempinä aikoina

Vilpitön, syvästi Jumalaan uskova ja Häntä rukouksissaan pitkään ja hartaasti etsinyt

Joseph Smith sai haltuunsa kultalevyille kirjoitetun aikakirjan Herran tahdon ja johdatuksen mukaisesti.  Jumala kutsui Joseph Smithin profeetalliseen tehtävään: kääntämään tämän muinaisen aikakirjan, tuomaan sen esille ja saattamaan koko maailman tietoisuuteen!

Tieto muinaisesta aikakirjasta annettiin enkelin palveluksen kautta

Joseph Smith ei suinkaan saanut kultalevyille kaiverrettua aikakirjaa haltuunsa omin avuin, vaan taivaallisen olennon johdattamana. Enkeli, joka sanoi nimensä olevan Moroni, ilmestyi Jumalan johdatusta rukoilleelle Josephille syyskuun 21. päivänä 1823 kirkastettuna, ylösnousseena olentona. Hän kertoi muinaisesta aikakirjasta ja sanoi, että se käännettäisiin englannin kielelle.

Joseph Smith sai tietää, että levyt olivat olleet maahan kätkettyinä yli 1400 vuotta. Aikakirjan olivat kirjoittaneet monet muinaiset profeetat profetian ja ilmoituksen hengen avulla Amerikan mantereella. Mormon-niminen profeetta oli koonnut ja lyhentänyt heidän kultalevyille tekemänsä kirjoitukset. Kun profeetta Mormon oli päättänyt kirjoituksensa, hän luovutti levyt pojalleen Moronille, joka kätki levyt Kumoran kukkulaan noin 400 jKr.

Pyhä aikakirja käännettiin Jumalan lahjan ja voiman avulla

Joseph Smith käänsi levyt Jumalan lahjan ja voiman avulla. Muinainen profeetta Mormon oli levyille kirjoittaessaan antanut aikakirjalle nimen – Mormonin kirja. Tämä aikakirja kertoo juutalaisesta ihmisryhmästä, jonka Herra johdatti pois Jerusalemista 600 eKr.

Mitä muinaiset kultalevyt kertovat?

Aikakirjan alussa kerrotaanLehi-nimisestä profeetasta, joka Jumalan käskystäjulisti parannusta Jerusalemissa. Kaupungin asukkaat vihasivat häntä kuten muitakin parannusta saarnanneita profeettoja ja uhkasivat hänen henkeään.

Ihmisten jumalattomuuden vuoksi Herra käski profeetta Lehiä lähtemään perheensä ja Jumalalle kuuliaisen ihmisryhmän kanssa pois Jerusalemista, jonka hävitys tapahtuisi Herran sanan mukaisesti synnin ja niskuruuden vuoksi. Herra ilmoitti profeetta Lehille, että heidät johdatetaan luvattuun maahan:

Ja sikäli kuin te pidätte minun käskyni, te menestytte ja teidät johdatetaan lupauksen maahan, niin, nimittäin maahan, jonka minä olen valmistanut teitä varten, eli maahan, joka on kaikkia muita maita oivallisempi.

                                                     1. Nefi 2:20 (Mormonin kirja)

Profeetta Lehin vanhurskas poika, Nefi, kirjoitti Herran tahdon mukaisesti aikakirjaa

Ja tapahtui, että Herra antoi minulle käskyn, minkä vuoksi minä valmistin metallista levyjä voidakseni kaivertaa niihin kansani aikakirjan. Ja valmistamiini levyihin minä kaiversin kertomuksen isästäni sekä matkoistamme erämaassa ja isäni profetiat; ja myös monia omia profetioitani olen kaivertanut niihin.  1.Nefi 19:1                             1.Nefi 19:1                                                             

17 Vaan minä kerron siitä, mitä olen elinaikanani. Katso, minä teen lyhennelmän isäni aikakirjasta levyihin, jotka olen valmistanut omin käsin; ja nyt, lyhennettyäni isäni aikakirjan, kerron sitten omasta elämästäni.

18 Ja nyt, minä tahdon teidän tietävän, että kun Herra oli näyttänyt niin monia ihmeellisiä asioita isälleni Lehille, kuten Jerusalemin hävityksestä, katso, hän lähti -kansan keskuuteen ja alkoi profetoida ja julistaa sille sitä, mitä hän oli sekä nähnyt että kuullut.

19 Ja tapahtui, että juutalaiset pilkkasivat häntä sen tähden, mitä hän todisti heistä, sillä hän totisesti todisti heidän jumalattomuudestaan ja heidän iljetyksistään; ja hän todisti, että se, mitä hän näki ja kuuli, ja myös se, mitä hän luki kirjasta, ilmaisi selkeästi Messiaan tulemisen sekä maailman lunastuksen.

20 Ja kun juutalaiset kuulivat nämä asiat, he vihastuivat hänelle, niin, samoin kuin muinoin profeetoille, joita he olivat karkottaneet ja kivittäneet ja surmanneet; ja he tavoittelivat hänenkin henkeään riistääksensä sen. Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua.

                                                                                  1.Nefi 1:17-20

Herra antoi käskyn profeetta Lehille lähteä pois Jerusalemista. Hän ja hänen jälkeläisensä saivat lupauksen, että heidät johdatetaan luvattuun maahan

Jumalalta saamansa käskyn mukaisesti Lehi perhekuntineen ja hänen sanaansa uskonut ihmisryhmä jättivät kotinsa ja omaisuutensa ja lähtivät Jerusalemista erämaahan Herran johdattaessa heitä kohti lupauksen maata.

…Siunattu olet sinä, Lehi, sen tähden, mitä olet tehnyt; ja koska sinä olet ollut uskollinen ja julistanut tälle kansalle sitä, mitä minä käskin sinun julistaa, katso, se tavoittelee henkeäsi.  Ja tapahtui, että Herra käski isääni, niin unessa, ottamaan perheensä ja lähtemään erämaahan. Ja tapahtui, että hän oli kuuliainen Herran sanalle, minkä vuoksi hän teki, niin kuin Herra käski häntä.                       1.Nefi 2:1-3

18 Sillä katso, he ovat hylänneet profeettojen sanat. Jos siis isäni jäisi tähän maahan sen jälkeen, kun hänen on käsketty paeta maasta, katso, hänkin menehtyisi. Sen vuoksi hänen täytyy paeta maasta.                                                   1.Nefi 3:18                                                                                                                                                                                          

14 Niin, ja Herra sanoi myös: Saavuttuanne luvattuun maahan te tulette tietämään, että minä, Herra, olen Jumala ja että minä, Herra, pelastin teidät tuholta, eli että minä toin teidät pois Jerusalemin maasta.

15 Sen vuoksi minä, Nefi, kilvoittelin pitääkseni Herran käskyt, ja minä kehotin veljiäni uskollisuuteen ja uutteruuteen.                                                       1.Nefi 17:14-15

Lehi ja hänen perhekuntansa saivat haltuunsa vanhat vaskilevyt, joissa oli heidän isiensä sukuluettelo. He saivat tietää olevansa Joosefin jälkeläisiä

10 Ja kun he olivat kiittäneet Israelin Jumalaa, isäni Lehi otti aikakirjat, jotka oli kaiverrettu pronssilevyihin, ja tutki niitä alusta alkaen.

11 Ja hän näki, että ne sisälsivät viisi Mooseksen kirjaa, jotka kertoivat maailman luomisesta sekä Aadamista ja Eevasta, jotka olivat ensimmäiset vanhempamme;

12 ja myös juutalaisten aikakirjan alusta alkaen aina Juudan kuninkaan Sidkian hallituskauden alkuun asti;  

13 ja myös pyhien profeettojen profetiat alusta alkaen aina Sidkian hallituskauden alkuun asti; sekä monta profetiaa, jotka on puhuttu Jeremian suulla.

14 Ja tapahtui, että isäni Lehi löysi pronssilevyistä myös isiensä sukuluettelon; sen vuoksi hän tiesi olevansa Joosefin jälkeläinen  

niin, nimittäin sen Joosefin, joka oli Jaakobin poika, joka myytiin Egyptiin ja jota Herran käsi varjeli, jotta hän voisi varjella isänsä Jaakobin ja koko hänen perhekuntansa menehtymästä nälänhätään.

15 Ja heidät oli myös johdattanut pois orjuudesta ja pois Egyptin maasta tuo sama Jumala, joka oli varjellut heitä.

                                                                                   1.Nefi 5:10-15

21 Ja me olimme hankkineet aikakirjat, jotka Herra oli käskenyt meidän hankkia, ja tutkineet niitä ja havainneet, että ne olivat tavoittelemisen arvoiset, niin, tosiaankin suuriarvoiset meille, koska siten saatoimme säilyttää Herran käskyt lapsillemme.  

22 Sen vuoksi oli Herran viisauden mukaista, että me kuljettaisimme niitä mukanamme matkatessamme erämaassa lupauksen maata kohti.          1.Nefi 5:21-22

Herra opetti Nefiä rakentamaan laivan, jolla he ylittivät valtameren ja saapuivat Amerikan mantereelle, Joosefin jälkeläisille luvattuun maahan

Erämaavaelluksensa jälkeen he saapuivat rannikolle, jossa he rakensivat laivan Herralta saamiensa ohjeiden mukaan.

15 Sen vuoksi minä, Nefi, kilvoittelin pitääkseni Herran käskyt, ja minä kehotin veljiäni uskollisuuteen ja uutteruuteen.

16 Ja tapahtui, että minä tein työkaluja metallista, jota sulatin kalliosta.

17 Ja kun veljeni näkivät, että minä aioin rakentaa laivan, he alkoivat nurista minua vastaan sanoen: Veljemme on hullu, sillä hän luulee, että hän osaa rakentaa laivan; niin, ja hän luulee myös, että hän osaa kulkea näiden suurten vesien poikki.

18 Ja näin veljeni syyttelivät minua eivätkä halunneet tehdä työtä, sillä he eivät uskoneet, että minä osaisin rakentaa laivan; eivätkä he myöskään tahtoneet uskoa, että Herra opetti minua.                                                    1.Nefi 17:15-18

2 Nyt minä, Nefi, en käsitellyt puuta ihmisten oppiman tavan mukaan, enkä rakentanut laivaa ihmisten tavan mukaan, vaan minä rakensin sen sillä tavalla, jonka Herra oli näyttänyt minulle;                                                   1.Nefi 18:2

3 Ja minä, Nefi, menin usein vuorelle, ja minä rukoilin usein Herraa; sen vuoksi Herra näytti minulle suuria asioita.

4 Ja tapahtui, että kun minä olin saanut laivan valmiiksi Herran sanan mukaan, veljeni näkivät, että se oli hyvä ja että se oli tavattoman hienoa tekoa; sen vuoksi he nöyrtyivät jälleen Herran edessä.

5 Ja tapahtui, että isälleni tuli Herran ääni, että meidän tuli nousta ja mennä alas laivaan.

6 Ja tapahtui, että seuraavana päivänä, valmisteltuamme kaiken – paljon hedelmiä ja lihaa erämaasta ja hunajaa runsaasti ja muonavaroja sen mukaan kuin Herra oli meitä käskenyt – me menimme alas laivaan kaikkine lasteinemme ja siemeninemme ja kaikkinemme, mitä olimme tuoneet mukanamme, kukin ikänsä mukaan; me siis menimme kaikki alas laivaan vaimoinemme ja lapsinemme.

8 Ja tapahtui, että kun me kaikki olimme menneet alas laivaan ja ottaneet mukaan muonavaramme ja sen, mitä meidän oli käsketty ottaa, me lähdimme merelle, ja tuuli kuljetti meitä eteenpäin kohti luvattua maata. 1.Nefi 18:3-6,8                                                                               1.Nefi 18:3-6,8

Lehi perhekuntineen ja häntä seuranneet ihmiset ylittivät valtameren ja saapuivat Amerikan mantereelle, Joosefin jälkeläisille luvattuun maahan. Saapumisensa jälkeen Lehi profetoi Jerusalemista ja lupauksen maasta, jonne he olivat saapuneet:

4 Sillä katso, hän sanoi, minä olen nähnyt näyn, josta tiedän, että Jerusalem on hävitetty; ja jos me olisimme jääneet Jerusalemiin, mekin olisimme menehtyneet.

5 Mutta, hän sanoi, ahdingoistamme huolimatta olemme saaneet lupauksen maan, maan, joka on kaikkia muita maita oivallisempi; maan, josta Herra Jumala on tehnyt kanssani

liiton, että se on oleva jälkeläisteni perintömaa. Niin, Herra on luvannut tämän maan ikuisesti minulle ja lapsilleni sekä kaikille niille, jotka Herran käsi johdattaisi muista maista.                              2.Nefi 1:4-5                                                                  2.Nefi 1:4-5

Laman ja Lemuel, Nefin vanhemmat veljet kapinoivat häntä vastaan

Profeetta Lehin kaksi vanhinta poikaa, Laman ja Lemuel, olivat alati epäuskoisia ja kapinoivat Herralta tulleita käskyjä ja johdatusta vastaan. He eivät halunneet kuunnella nuorempaa veljeään, Nefiä, jonka Herra asetti heidän johtajakseen hänen vanhurskaan elämänsä vuoksi. Nefi joutui kärsimään paljon vanhempien veljiensä jumalattomuudesta.

18 Mutta katso, Laman ja Lemuel eivät tahtoneet kuulla sanojani; ja koska olin   murheellinen heidän sydämensä paatumuksen tähden, minä huusin Herran puoleen heidän tähtensä.

19 Ja tapahtui, että Herra puhui minulle sanoen: Siunattu olet sinä, Nefi, uskosi tähden, sillä sinä olet etsinyt minua uutterasti, nöyrin sydämin.

21 Ja mikäli sinun veljesi kapinoivat sinua vastaan, heidät erotetaan pois Herran edestä.

22 Ja sikäli kuin sinä pidät minun käskyni, sinusta tehdään johtaja ja opettaja veljillesi.

23 Sillä katso, sinä päivänä, jona he kapinoivat minua vastaan, minä kiroan heidät, nimittäin ankaralla kirouksella, eikä heillä ole valtaa sinun jälkeläisiisi, elleivät nämäkin kapinoi minua vastaan.

24 Ja jos he kapinoivat minua vastaan, heistä tulee ruoska sinun jälkeläisillesi herättämään heidän muistinsa.

                                                                         1.Nefi 2:18-19, 21-24

Veljiensä jumalattomuuden vuoksi Nefin ja hänen kansansa täytyi lähteä pois heidän luotaan voidakseen palvella Jumalaa halunsa mukaisesti

Laman ja Lemuel ja heidän jälkeläisensä eivät halunneet elää vanhurskaasti ja siksi Nefi ja häneen liittyneet joutuivat lähtemään pois heidän keskuudestaan säilyttääkseen henkensä ja vapautensa palvella Jumalaa halunsa mukaisesti.

Lamanin ja Lemuelin epävanhurskasta kansaa alettiin kutsua lamanilaisiksi

Lamanin ja Lemuelin kansaan kuuluvia ja heihin liittyneitä alettiin nimittää lamanilaisiksi ja heistä tuli lyhyessä ajassa täysin jumalaton ja verenhimoinen kansa, jonka päämääränä oli alistaa nefiläiset valtansa alle.

Nefin vanhurskaasti elänyttä kansaa siunattiin suuresti

Nefin jälkeläiset palvelivat Jumalaa luvatussa maassa. He saivat Herralta suuria ilmoituksia ja heitä siunattiin vahvalla uskolla. Lamanilaiset eivät pystyneet voittamaan eivätkä alistamaan heitä ja nefiläiset menestyivät kaikessa.

Ja me noudatimme tarkoin Herran tuomioita ja säädöksiä ja käskyjä kaikessa Mooseksen lain mukaan. Ja Herra oli meidän kanssamme, ja me menestyimme suuresti; sillä me kylvimme siemeniä ja korjasimme runsaan sadon. Ja me aloimme kasvattaa katraita ja laumoja ja kaikenlaisia eläimiä.                                                                    2.Nefi 5:10-11                                                                                                                                                                                     

Nefin jälkeläisten aikakirja kirjoitetaan myöhempinä aikoina eläviä ihmisiä varten ja se kätketään siihen saakka, kunnes se tulisi ilmi pakanoille Karitsan lahjan ja voiman avulla

Herra ilmoitti Nefille, että hänen jälkeläisensä tulisivat saamaan ilmoituksen kautta selkeitä, kallisarvoisia totuuksia ja opetuksia eläessään vanhurskaasti luvatussa maassa. Heidän keskuudessaan elävät profeetat kirjoittavat aikakirjan, joka sisältää Herran kanssakäymisen heidän kanssaan ja pelastuksen evankeliumin. Pitkän vanhurskauden ajan jälkeen Nefin jälkeläiset hylkäävät Herran ja kääntyvät jumalattomuuteen, minkä seurauksena heidät hävitetään.

35 Sillä katso, sanoo Karitsa: Minä olen ilmoittava itseni sinun jälkeläisillesi, niin että he kirjoittavat paljon sellaista, mitä minä opetan heille ja mikä on selkeää ja kallisarvoista; ja sen jälkeen, kun sinun jälkeläisesi on hävitetty ja he vaipuvat epäuskoon, ja myös sinun veljiesi jälkeläiset, katso, nämä asiat kätketään, jotta ne tulisivat ilmi pakanoille Karitsan lahjan ja voiman avulla.

36 Ja niihin kirjoitetaan minun evankeliumini, sanoo Karitsa, ja minun kallioni ja minun pelastukseni.

38 Ja tapahtui, että minä näin veljieni jälkeläisten jäännöksen, sekä että Jumalan Karitsan kirja, joka oli lähtenyt juutalaisen suusta, tuli pakanoilta veljieni jälkeläisten jäännökselle.                             1.Nefi 13:35-38

Viimeiset aikakirjat tulevat vahvistamaan ensimmäiset, jotka ovat Karitsan kahdeltatoista apostolilta. Ne todistavat kaikille suvuille, kielille ja kansoille, että Jumalan Karitsa on iankaikkisen Isän Poika ja maailman Vapahtaja. Aikakirjat vahvistetaan yhdeksi.

40 Ja enkeli puhui minulle sanoen: Nämä viimeiset aikakirjat, jotka olet nähnyt pakanoiden keskuudessa, tulevat vahvistamaan todeksi ne ensimmäiset, jotka ovat Karitsan kahdeltatoista apostolilta, ja ilmaisemaan ne selkeät ja kallisarvoiset asiat, jotka on otettu niistä pois; ja ilmaisevat kaikille suvuille,     kielille ja kansoille, että Jumalan Karitsa on iankaikkisen Isän Poika ja maailman Vapahtaja ja että kaikkien ihmisten on tultava hänen luoksensa, tai he eivät voi pelastua.

41 Ja heidän on tultava niiden sanojen mukaan, jotka vahvistetaan Karitsan suulla; ja Karitsan sanat tullaan ilmaisemaan sinun jälkeläistesi aikakirjoissa samoin kuin Karitsan kahdentoista apostolin aikakirjoissa; sen vuoksi ne molemmat vahvistetaan yhdeksi, sillä kaikella maalla on yksi Jumala ja yksi Paimen.                        1.Nefi 13: 40-41

Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.                                              Hesekiel 37:19

Nefiläisten aikakirja tuo pakanoille Karitsan puhtaan evankeliumin

Nefin jälkeläisten aikakirjan tehtävä on tuoda pakanoille myöhempinä aikoina Karitsan puhdas evankeliumi ja kumota yhdessä Juudan kansan aikakirjan, Raamatun, kanssa vääriä oppeja ja tuoda Nefin veljien jälkeläisten jäännökselle tieto heidän isistään sekä opettaa heidät tuntemaan Herran liitot.

12 Sen vuoksi sinun kupeidesi hedelmä on kirjoittava, ja Juudan kupeiden hedelmä on kirjoittava; ja se, mitä sinun kupeidesi hedelmä kirjoittaa, sekä se, mitä Juudan kupeiden hedelmä kirjoittaa, kasvavat yhteen kumoamaan vääriä oppeja ja lopettamaan kiistoja ja luomaan rauhan sinun kupeidesi hedelmän keskuuteen ja saattamaan heidät myöhempinä aikoina tuntemaan isänsä sekä tuntemaan minun liittoni, sanoo Herra.                              2.Nefi 3:12

Profeetta Nefi näki näyssä jälkeläistensä tuhoutumisen luvatussa maassa

14 Ja enkeli sanoi minulle: Katso jälkeläisiäsi sekä veljiesi jälkeläisiä.

15 Ja tapahtui, että minä katsoin ja näin jälkeläiskansani kokoontuneen yhteen suurin joukoin veljieni jälkeläisiä vastaan; ja he olivat kokoontuneet yhteen taistelemaan.

19 Ja enkelin puhuessa näitä sanoja minä katsoin ja näin, että veljieni jälkeläiset taistelivat minun jälkeläisiäni vastaan, enkelin sanan mukaan; ja jälkeläisteni ylpeyden ja Perkeleen kiusausten tähden minä näin veljieni jälkeläisten kukistavan jälkeläiskansani. 

20 Ja tapahtui, että minä katsoin ja näin veljieni jälkeläiskansan voittaneen minun jälkeläiseni; ja he kulkivat maassa suurin joukoin.

21 Ja minä näin heidän kokoontuneen yhteen suurin joukoin, ja minä näin heidän keskuudessaan sotia ja sotahuhuja, ja minä näin monen sukupolven kuolevan sotien ja sotahuhujen keskellä.

22 Ja enkeli sanoi minulle: Katso, nämä tulevat vaipumaan epäuskoon.                                              1.Nefi 12:14-15,19-22                                                                                                                                   

5 Ja tapahtui, että ahdistukseni saivat minut valtaansa, sillä pidin ahdistuksiani kaikkea muuta suurempina kansani tuhon tähden, sillä minä olin nähnyt sen sortumisen.                                                                                                                                                             1.Nefi 15:5

Evankeliumin täyteys tulee pakanoille ja heiltä Joosefin jälkeläisten jäännökselle

 

13…myöhempinä aikoina, kun jälkeläisemme ovat vaipuneet epäuskoon, niin, monen vuoden ajan, ja monta sukupolvea sen jälkeen, kun Messias ilmoittaa itsensä ruumiissa ihmislapsille, silloin Messiaan evankeliumin täyteys tulee pakanoille ja pakanoilta meidän jälkeläistemme jäännökselle –

14 ja sinä aikana meidän jälkeläistemme jäännös on tietävä, että he ovat Israelin huonetta ja että he ovat Herran liittokansa; ja silloin he tuntevat ja tulevat tuntemaan esi-isänsä sekä tuntemaan Lunastajansa evankeliumin, jota hän opetti heidän isilleen; sen vuoksi he tulevat tuntemaan Lunastajansa ja hänen oppinsa kohta kohdalta tietääkseen, kuinka tulla hänen luoksensa ja pelastua.  1.Nefi 15:13-14

Enkeli, jolla on julistettavana iankaikkinen evankeliumi kaikille kansoille

Jeesuksen Kristuksen apostoli, Johannes, joka Patmos-saarella sai Herralta viimeisiä aikoja koskevia ilmoituksia, profetoi enkeli Moronin tulemisesta ja siitä suuresta sanomasta, joka hänellä on julistettavana koko maailmalle ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista:

6 Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.

7 Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”.  Johanneksen ilmestys 14:6-7

Jumalan valtakunnan evankeliumia saarnataan lopunaikoina Jeesuksen säätämän järjestyksen mukaisesti.

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.                                                        Matt.24:14

Enkeli Moronin ilmestyminen Joseph Smithille johti hänet suureen Herran työhön muinaisen aikakirjan kääntämisessä ja julkaisemisessa. Hän joutui mitä ankarimpien vainojen, herjauksen ja levyjen anastamisuhkan kohteeksi, kun saatiin tietää hänellä olevista muinaisista kultalevyistä. Näistä suurista vaikeuksista huolimatta hän sai työn tehtyä ja julkaisi Mormonin kirjan, joka sisältää Amerikan mantereen muinaisten kansojen historiaa 1000 vuoden ajalta.  (600 eKr. – 400 jKr.)

 

Mormonin kirja – Joosefin, Efraimin ja häneen liittyneen Israelin heimon aikakirja

Mormonin kirja vastaa Vanhan testamentin Hesekielin profe-tiaa kaikilta osiltaan. Se on Joosefin jälkeläisten keskuudessa eläneiden profeettojen kirjoittama ja se sisältää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydessään. Mormonin kirja vahvistaa Joosefin jälkeläisille annetut lupaukset ja siunausten täyttymisen luvatussa maassa ja myöhempinä aikoina.  Sen opetukset ovat yhtä Raamatun opetusten kanssa ja se on myös Herran kansan, Joosefin jälkeläisten, Efraimin ja Manassen ja heihin liittyneiden israelilaisten, todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja Hänen sovitustyöstään koko maailman Vapahtajana.

Profeetta Mormon kokosi ja kirjoitti aikakirjaa

Profeetta Mormon kokosi aikakirjan niistä kirjoituksista, jotka oli kirjoitettu ennen häntä. Hän myös kirjoitti aikakirjaa oman elämänsä aikana ja luovutti levyt ennen kuolemaansa pojalleen Moronille. Hän tunsi suurta kiitollisuutta siitä, että Jumala toi heidän isänsä pois Jerusalemista. Mormon profetoi siitä, kuinka Herra johdattaa Joosefin jälkeläisten jäännöksen tuntemaan Herran Jumalansa:

16 Sen tähden minä teen aikakirjani niistä kertomuksista, joita ennen minua olleet ovat esittäneet, elinaikani alkuun asti;

17 ja sitten teen aikakirjan niistä asioista, jotka olen omin silmin nähnyt.

18 Ja minä tiedän sen aikakirjan, jonka teen, olevan oikea ja tosi aikakirja; kuitenkin on monia asioita, joita me emme oman kielemme mukaisesti pysty kirjoittamaan.

20 Minä olen Mormon ja puhdas Lehin jälkeläinen. Minulla on syytä ylistää Jumalaani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta siitä, että hän toi meidän isämme pois Jerusalemin maasta (eikä sitä tiennyt kukaan paitsi hän itse ja ne, jotka hän toi pois siitä maasta) ja että hän on antanut minulle ja kansalleni niin paljon tietoa sielumme pelastukseksi.

21 Hän on tosiaan siunannut Jaakobin huonetta ja ollut armollinen Joosefin jälkeläisille.

22 Ja sikäli kuin Lehin lapset ovat pitäneet hänen käskynsä, hän on siunannut heitä ja antanut heidän menestyä sanansa mukaisesti.

23 Niin, ja varmasti hän jälleen johdattaa Joosefin jälkeläisten jäännöksen tuntemaan Herran Jumalansa.              

                                                                            3.Nefi 5:16-18, 20-23

Pyhä aikakirja kätkettiin maahan

Profeetta Moroni sai aikakirjan isältään Mormonilta. Hänelle jäi tärkeä vastuu suojella levyjä tuhoutumiselta. Moroni lyhensi jerediläisten historiaa käsittelevän osan ja lisäsi aikakirjaan pyhiä totuuksia, joilla tulisi olemaan erityinen merkitys myöhempinä aikoina. Profeetta Moroni oli yksi viimeisistä elossa olevista nefiläisistä ja hän kätki kultalevyille kirjoitetun aikakirjan maahan estääkseen sen joutumisen lamanilaisten käsiin, sillä he olisivat tuhonneet sen.

Moroni tiesi, että levyt tulisivat olemaan korvaamattoman arvokkaat myöhempinä aikoina elävälle lamanilaisten jälkeläisten jäännökselle. He oppivat Mormonin kirjan kautta tuntemaan esi-isänsä, Herran liitot ja tietämään, että he Joosefin jälkeläisinä kuuluvat Israelin huoneeseen:

1 Nyt minä, Moroni, otaksuin, että saatuani lyhennetyksi kertomuksen Jeredin kansasta en kirjoittaisi enempää, mutta minä en ole vielä kuollut; enkä minä ilmaise itseäni lamanilaisille, etteivät he hävitä minua.

2 Sillä katso, heidän keskinäiset sotansa ovat tavattoman ankaria, ja vihansa tähden he ottavat hengiltä jokaisen nefiläisen, joka ei tahdo kieltää Kristusta. 

3 Ja minä, Moroni, en tahdo kieltää Kristusta; sen vuoksi minä vaellan minne voin oman henkeni turvaksi.

4 Sen vuoksi minä kirjoitan vielä muutamia asioita vastoin sitä, mitä olin otaksunut, sillä minä en otaksunut kirjoittavani enää enempää; mutta minä kirjoitan vielä muutamia asioita, jotta niillä kenties olisi arvoa veljilleni lamanilaisille jonakin tulevana aikana, Herran tahdon mukaan.                                                          Moronin kirja 1:1-4

Nefi profetoi ylösnousseen Kristuksen käynnistä Joosefin jälkeläisten keskuudessa

Satoja vuosia ennen Kristuksen syntymistä Nefi profetoi siitä, että Jeesus Kristus näyttäytyisi ylösnousemuksensa jälkeen luvatussa maassa eläville vanhurskaille. Ennen Kristuksen tulemista heidän keskuuteensa tapahtuu kuitenkin valtavia maanjäristyksiä, pyörremyrskyjä, rajuilmoja ja salamointia, mitkä aiheuttavat jumalattomien tuhoutumisen. Tuholta säästyneet vanhurskaat saavat nähdä ylösnousseen Kristuksen. Nefi profetoi edelleen siitä, että Jeesuksen Kristuksen käynnin jälkeen alkanut vanhurskauden aika kestää yli kolmen sukupolven ajan.

1 Ja kun Kristus on noussut kuolleista, hän näyttäytyy teille, lapseni ja rakkaat veljeni; ja sanat, jotka hän puhuu teille, ovat laki, jota teidän tulee noudattaa.

4 Ja niin, kaikki ne, jotka ovat ylpeitä ja jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, päivä, joka tulee, polttaa heidät, sanoo Herra Sebaot, sillä he ovat kuin oljenkorsia.

5 Ja ne, jotka tappavat profeettoja ja pyhiä, maan syvyydet nielevät heidät, sanoo Herra Sebaot; ja vuoret peittävät heidät, ja pyörretuulet kuljettavat heidät pois, ja rakennukset sortuvat heidän päällensä ja musertavat heidät kappaleiksi ja murskaavat heidät tomuksi.

6 Ja heitä rangaistaan ukonilmoilla ja salamoilla ja maanjäristyksillä ja kaikenlaisella tuholla, sillä Herran vihan tuli syttyy heitä vastaan, ja he ovat kuin oljenkorsia, ja tuleva päivä polttaa heidät, sanoo Herra Sebaot.                                                                                

                                                                                    2.Nefi 26:1, 4-6                                                                                                                                  

8 Mutta katso, vanhurskaat, jotka kuulevat profeettojen sanoja eivätkä tuhoa heitä, vaan odottavat lujina Kristusta kaikesta vainosta huolimatta niiden merkkien tähden, joita annetaan – katso, he ovat niitä, jotka eivät menehdy.

9 Vaan Vanhurskauden Poika ilmestyy heille, ja hän parantaa heidät, ja heillä on rauha hänen kanssaan, kunnes kolme sukupolvea on kuollut pois ja monet neljännestä sukupolvesta ovat kuolleet pois vanhurskaudessa.                              

                                                                                         2.Nefi 26: 8-9

Jeesus Kristus ilmestyy Amerikan mantereella ylösnousemuksensa jälkeen

1 Ja nyt tapahtui, että suuri joukko Nefin kansaa oli kokoontunut yhteen Runsaudenmaassa olevan temppelin ympärille; ja he ihmettelivät ja kummastelivat keskenään ja näyttivät toisilleen suurta ja ihmeellistä muutosta, joka oli tapahtunut.

2 Ja he keskustelivat myös tästä Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kuolemasta merkki oli annettu.

3 Ja tapahtui, että he näin keskenään keskustellessaan kuulivat äänen, ikään kuin se olisi tullut taivaasta; ja he loivat katseensa ympärilleen, sillä he eivät ymmärtäneet kuulemaansa ääntä; eikä se ollut terävä ääni, eikä se ollut kova ääni; kuitenkin ja siitä huolimatta, että se oli vieno ääni, se tunkeutui kuulijoiden sisimpään, niin ettei heidän ruumiissaan ollut mitään jäsentä, jota se ei olisi saanut vapisemaan; niin, se tunkeutui aivan heidän sieluunsa asti ja sai heidän sydämensä palamaan.

4 Ja tapahtui, että he kuulivat jälleen äänen eivätkä ymmärtäneet sitä.

5 Ja vielä kolmannen kerran he kuulivat äänen ja aukaisivat korvansa kuullakseen sen; ja heidän katseensa kääntyivät sen kuulumisen suuntaan; ja he katsoivat herkeämättä taivasta kohti, mistä ääni tuli.

6 Ja katso, kolmannella kerralla he ymmärsivät kuulemansa äänen, ja se sanoi heille:

7 Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni – kuulkaa häntä.

8 Ja tapahtui heidän ymmärtäessään, että he loivat jälleen katseensa ylös kohti taivasta, ja katso, he näkivät Miehen laskeutuvan taivaasta; ja hän oli pukeutunut valkoiseen viittaan, ja hän tuli alas ja seisoi heidän keskellään; ja koko väkijoukon katseet olivat kääntyneet häneen, eivätkä he uskaltaneet suutaan aukaista, nimittäin toinen toiselleen, eivätkä tienneet, mitä se merkitsi, sillä he luulivat enkelin ilmestyneen heille.

9 Ja tapahtui, että hän ojensi kätensä ja puhui kansalle sanoen:

10 Katso, minä olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan. 

11 Ja katso, minä olen maailman valo ja elämä; ja minä olen juonut siitä katkerasta maljasta, jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla päälleni maailman synnit, ja siten olen alistunut Isän tahtoon kaikessa alusta asti.

12 Ja tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, koko väkijoukko lankesi maahan, sillä he muistivat, että heidän keskuudessaan oli profetoitu, että Kristus näyttäytyisi heille taivaaseen nousemisensa jälkeen.

13 Ja tapahtui, että Herra puhui heille sanoen:

14 Nouskaa ja tulkaa minun luokseni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että     minä olen Israelin Jumala ja koko maan Jumala ja surmattu maailman syntien tähden.

15 Ja tapahtui, että väkijoukko meni pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä hänen käsissään ja jaloissaan; ja tämän he tekivät mennen yksitellen, kunnes he kaikki olivat menneet ja näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti ja todistivat, että se oli hän, jonka profeetat olivat kirjoittaneet tulevan.

16 Ja kun he kaikki olivat menneet ja nähneet itse, he huusivat yhteen ääneen sanoen:

17 Hoosianna! Siunattu olkoon Korkeimman Jumalan nimi! Ja he lankesivat Jeesuksen jalkojen juureen ja palvelivat häntä.                                                                          3.Nefi 11:1-17

”Minulla on myös muita lampaita”

Eläessään Jerusalemissa Jeesus sanoi juutalaisille, että Hänellä on myös muita lampaita, jotka kuuluvat eri lammastarhaan. Muilla lampailla Hän tarkoitti niitä israelilaisia, jotka oli aikaisemmin johdatettu pois Juudan jälkeläisten keskuudesta.

16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.                                                    Joh.10:16 (Raamattu)

11 Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, hän sanoi niille kahdelletoista, jotka hän oli valinnut:

12 Te olette minun opetuslapsiani, ja te olette valona tälle kansalle, joka on Joosefin huoneen jäännös.

13 Ja katso, tämä on teidän perintömaanne, ja Isä on antanut sen teille.

14 Eikä Isä ole milloinkaan antanut minulle käskyä, että minun pitäisi kertoa siitä teidän veljillenne Jerusalemissa.

15 Eikä Isä myöskään ole milloinkaan antanut minulle käskyä, että minun pitäisi kertoa heille niistä muista Israelin huoneen heimoista, jotka Isä on johdattanut pois maasta.

16 Tämän verran Isä käski minun kertoa heille:

17 Että minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

18 Ja nyt, uppiniskaisuuden ja epäuskon tähden he eivät ymmärtäneet minun sanaani; sen tähden Isä kielsi minua sanomasta heille enempää tästä asiasta.

19 Mutta totisesti minä sanon teille, että Isä on minua käskenyt ja minä kerron sen teille, että teidät erotettiin heidän joukostaan heidän pahuutensa tähden; pahuutensa tähden he siis eivät teistä tiedä.

20 Ja totisesti minä sanon teille vielä, että Isä on erottanut heistä muut heimot, ja pahuutensa tähden he eivät niistä tiedä.

21 Ja totisesti minä sanon teille, että te olette niitä, joista minä sanoin: Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

22 Eivätkä he ymmärtäneet minua, sillä he luulivat niitä pakanoiksi; sillä he eivät ymmärtäneet, että pakanat käännytettäisiin heidän saarnaamisensa kautta.

23 Eivätkä he ymmärtäneet minua, kun sanoin, että ne saavat kuulla minun ääneni; eivätkä he ymmärtäneet minua, etteivät pakanat saisi milloinkaan kuulla minun ääntäni – että minä en ilmaisi itseäni heille muuten kuin Pyhän Hengen kautta.

24 Mutta katso, te olette sekä kuulleet minun ääneni että nähneet minut, ja te olette minun lampaitani, ja teidät luetaan niiden joukkoon, jotka Isä on antanut minulle.                   

                                                                                   3.Nefi 15:11-24

Pitkään kestänyt vanhurskauden aika, jota seurasi suuri jumalattomuus ja kansan tuhoutuminen

Ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen käynti Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden luona aloitti pitkän vanhurskauden ajan, jota kesti yli 200 vuotta. Jeesus Kristus perusti heidän keskuuteensa kirkkonsa ja kutsui 12 opetuslasta opettamaan ja kastamaan kansaa. Monta sukupolvea kasvoi ja kuoli vanhurskaudessa, mutta vähitellen ylpeys ja epäusko alkoivat lisääntyä. Muutamassa vuosikymmenessä vanhurskaasti elänyt kansa menetti hengellisen yhteytensä Jumalaan ylpeytensä vuoksi. He lankesivat pimeyden tekoihin ja kauheuksiin, jotka johtivat heidät lopulliseen tuhoon. ”…he ovat kadottaneet       rakkautensa toinen toistaan kohtaan ja he janoavat verta ja kostoa jatkuvasti.”                                                     Moroni 9:5

Profeetta Nefi näki kansansa murheellisen kohtalon:

10 Ja kun tämä on tapahtunut, pikainen tuho kohtaa kansaani; sillä sieluni tuskista huolimatta minä olen nähnyt sen; sen vuoksi minä tiedän, että se tapahtuu; ja he myyvät itsensä tyhjästä, sillä ylpeytensä ja järjettömyytensä palkkana he saavat tuhon; sillä koska he antautuvat Perkeleelle ja valitsevat mieluummin pimeyden kuin valon teot, sen tähden heidän on mentävä alas helvettiin. 

                                                                                          2.Nefi 26:10

Tuhoutunut kansa puhuu maasta matalalta, ”heidän puheensa kuiskaa tomusta”

Nefin profetiat ovat täyttyneet. Hän näki kansansa tuhon, mutta hän tiesi, että hävitetyn kansan aikakirja tulee todistamaan viimeisinä aikoina Jumalan työstä ja Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja pelastuksen evankeliumista Joosefin jälkeläisten jäännökselle ja kaikille kansoille ikään kuin maan tomusta kuiskaamalla.

14 Mutta katso, minä profetoin teille viimeisistä ajoista; niistä ajoista, jolloin Herra Jumala on tuova nämä asiat julki ihmislapsille.

15 Sen jälkeen kun minun jälkeläiseni ja veljieni jälkeläiset ovat vaipuneet epäuskoon ja pakanat ovat lyöneet heidät, niin, kun Herra Jumala on leiriytynyt yltympäri heitä vastaan ja saartanut heidät valleilla ja pystyttänyt

linnoituksia heitä vastaan, ja kun heidät on painettu alas tomuun, vieläpä niin ettei heitä enää ole, sittenkin vanhurskaiden sanat kirjoitetaan ja uskollisten rukoukset kuullaan, eikä kaikkia niitä, jotka ovat vaipuneet epäuskoon, unohdeta.

16 Sillä ne, jotka hävitetään, puhuvat heille maasta, ja heidän puheensa kuuluu vaimeana tomusta, ja heidän äänensä on kuin sen, jossa on vainajahenki; sillä Herra Jumala antaa heille voiman, että he voivat kuiskailla heistä ikään kuin se tulisi maasta; ja heidän puheensa kuiskaa tomusta.                                                                       2.Nefi 26:14-16

Joosefin puusauva

 Mormonin kirja on pyhä aikakirja, joka vuosisatoja odotti maahan kätkettynä aikaa, jolloin sen julkitulemisen aika koitti. Se sisältää iankaikkisen evankeliumin täyteyden sellaisena kuin Herra sen antoi Amerikan mantereen muinaisille asukkaille. He olivat Joosefin jälkeläisiä, jotka Jumala oli johdattanut luvattuun maahan. Herran tahdosta tämä pyhä aikakirja ilmoitettiin myöhempinä aikoina enkelin palveluksen kautta ja tuotiin esille Jumalan kutsuman profeetan välityksellä.    ”Sillä ei Herra, Herra tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.”

                                                                             Aamos 3:7 (Raamattu)                                                                                                  

Raamattu ja Mormonin kirja ovat yhtä Herran kädessä

Juudan aikakirja, Raamattu, on tullut yhdeksi Herran kädessä Joosefin, Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon aikakirjan, Mormonin kirjan kanssa. 

Mormonin kirja tuotiin esille Jumalan kutsuman profeetan, Joseph Smithin, kautta todistukseksi Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja Hänen tehtävästään koko ihmiskunnan Vapahtajana ja Lunastajana.

Mormonin kirja on toisen Herran kansan aikakirja ja todistaa niiden lupausten täyttymisestä, jotka luvattiin Joosefille, Efraimille ja kaikelle häneen liittyneelle Israelin heimolle:

”…Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.”               Hesekiel 37:19

Mormonin kirjan todistajat ja silminnäkijät

Herra kutsui profeetan kautta kolme todistajaa, joille Jumalan enkeli näytti levyt ja Herran ääni käski heitä siitä todistamaan. Mormonin kirjan levyt näytettiin myös kahdeksalle hyvämaineiselle henkilölle, jotka myös antoivat todistuksensa siitä, mitä olivat nähneet.

Kolmen silminnäkijän todistus

Tietäkööt kaikki kansakunnat, suvut, kielet ja kansat, joille tämä kirja tulee, että me Isän Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta olemme nähneet levyt, jotka sisältävät tämän kirjan, joka on aikakirja Nefin kansasta sekä heidän veljistään lamanilaisista ja myös Jeredin kansasta, joka tuli tornilta, josta on  puhuttu. Ja me tiedämme myös, että ne on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, sillä hänen äänensä on julistanut sen meille; sen tähden me tiedämme varmasti, että kirja on tosi. Ja me todistamme myös, että me olemme nähneet levyissä olevat kaiverrukset; ja ne on näytetty meille Jumalan eikä ihmisen voimalla. Ja me julistamme vakain sanoin, että Jumalan enkeli laskeutui taivaasta ja toi ja asetti levyt silmiemme eteen, että me katsoimme ja  näimme ne ja niissä olevat kaiverrukset; ja me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä on totta. Ja se on ihmeellistä meidän silmissämme. Joka tapauksessa Herran ääni käski meidän todistaa siitä; sen tähden, ollaksemme kuuliaisia Jumalan käskyille, me todistamme tästä. Ja me tiedämme, että jos olemme uskollisia Kristuksessa, me puhdistamme vaatteemme kaikkien ihmisten verestä, ja meidät havaitaan tahrattomiksi Kristuksen tuomioistuimen edessä, ja me saamme asua hänen kanssaan iankaikkisesti taivaissa. Ja kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat yksi Jumala. Aamen.

Oliver Cowdery   David Whitmer   Martin Harris

Kahdeksan silminnäkijän todistus                                                                                

Tietäkööt kaikki kansakunnat, suvut, kielet ja kansat, joille tämä kirja tulee, että Joseph Smith nuorempi, tämän kirjan kääntäjä, on näyttänyt meille levyt, joista on puhuttu ja jotka näyttävät kullalta; ja kaikkia levyjä, jotka mainittu Smith on kääntänyt, me olemme käsitelleet käsillämme; ja me näimme myös niissä olevat kaiverrukset, jotka kaikki näyttävät olevan muinaista työtä ja taidokasta tekoa. Ja tästä me todistamme vakain sanoin, että mainittu Smith on näyttänyt meille, sillä me olemme ne nähneet ja tunnustelleet niiden painoa ja tiedämme varmasti, että mainitulla Smithillä on levyt, joista olemme puhuneet. Ja me annamme nimemme maailmalle, todistukseksi maailmalle siitä, mitä olemme nähneet. Emmekä me valehtele; Jumala on sen todistaja.

Hyrum Smith – Christian Whitmer

Peter Whitmer nuorempi – Hiram Page

Jacob Whitmer – John Whitmer

Joseph Smith vanhempi – Samuel H. Smith

Profeetta Moronin kehotus niille, jotka saavat tilaisuuden lukea Mormonin

kirjaa

3 Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.

4 Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.

5 Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.                                                                    Moroni 10:3-5

JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKON PALAUTUS

Nuori Joseph etsii totuutta

Joseph Smith syntyi 23. joulukuuta 1805. Hänen perheensä muutti Palmyran piirikuntaan, New Yorkin valtion länsiosaan, kun hän oli kymmenvuotias. Josephin täytettyä neljätoista vuotta kierteleviä saarnamiehiä saapui Palmyran alueelle etsimään käännynnäisiä saattaen asukkaat uskonnolliseen kiihtymystilaan. Ilta toisensa jälkeen Smithien perhe ja heidän naapurinsa ahtautuivat pieneen kiviseen koulutaloon tai matkustivat Palmyrassa pidettäviin herätyskokouksiin.

Kiihtymyksen ollessa korkeimmillaan monet uskovat antoivat kastaa itsensä ja heidät julistettiin ”pelastuneiksi”.  Innokkaassa pelastuksen etsinnässään Josephin äiti, Lucy ja Josephin sisar Sophronia sekä hänen veljensä Hyrum ja Samuel liittyivät presbyteeriseen uskoon. Josephia kehotettiin tekemään samoin. Uudelleen ja uudelleen kirjoitusten varoittava sana kaikui hänen korvissaan: ”…Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh.3:5  Ja edelleen: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:16                                        Mark.16:16

On erikoista, että neljätoistavuotias poika olleenkaan epäröi, sillä niin suuret voimat vetivät häntä kasteelle – ”valtakunnan ovelle”.  Josephin liittyminen johonkin kirkkoon näytti varmalta, mutta hän ei tiennyt mihin niistä.  Epätietoisuus pidätteli häntä, vaikka hänen uskonnollinen näkemyksensä oli samanlainen kuin hänen isänsä ja vanhimman veljensä Alvinin. He suosivat metodisteja, mikä johtui osittain eräästä metodistisaarnaajasta, joka Josephin mukaan oli ”hyvin toimelias uskonnollisessa herätystyössä”.

Seuraava kertomus on koottu poiminnoista Joseph Smithin laajasta ja yksityiskohtaisesta kertomuksesta, ja niissä hän omin sanoin kertoo muutamia tärkeitä tapahtumia, jotka johtivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamiseen.

 

Joseph Smithin ensimmäinen näky

Joseph kertoo kokemuksistaan: 

Suuret jou­kot liittyivät eri uskonnollisiin ryhmiin, jotka saivat aikaan sangen suurta hämmennystä ja eripuraisuutta väestön keskuudessa, toisten huutaessa: “Katso, täällä!”, toisten: “Katso, tuolla!” Muutamat kiisteli­vät metodistisen uskon puolesta, muutamat presby­teerisen ja jotkut baptistisen.

Tämän ankaran kiihtymystilan jatkuessa mieleni johdatettiin vakavaan pohdintaan ja suureen levotto­muuteen. Mutta huolimatta tuntemusteni voimak­kuudesta ja monesti tuskallisuudesta, pysyttelin kui­tenkin loitolla näistä kaikista ryhmäkunnista, vaikka kävin niiden lukuisissa kokouksissa niin usein kuin tilaisuutta oli.  Ajan mittaan kallistuin mielessäni jon­kin verran metodistilahkoon päin ja tunsin hieman halua liittyä siihen, mutta niin ankara oli sekasorto, ja kiista näiden eri uskonsuuntien kesken, että sellaisen nuoren kuin minä, niin ihmisiä ja maailmaa tunte­mattomana, oli mahdotonta päästä mihinkään var­maan johtopäätökseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä.

Toisinaan mieleni oli sangen kiihtynyt, meno ja meteli oli niin ankara ja alituinen. Tämän sanoista käydyn sodan ja mielipidetemmel­lyksen keskellä usein sanoin itselleni: Mitä on tehtä­vä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeas­sa, vai ovatko ne kerrassaan kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, niin mikä, ja mitenkä minä sen saan tietää?

Näin ponnistellessani äärettömän tukalassa tilanteessa, jonka nämä kiihkojumalisten ryhmäkunnat olivat saaneet aikaan, olin eräänä päivänä lukemassa Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua, viidettä jaetta, joka kuuluu: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa alttiisti ja soimaamatta, niin sen hänelle annetaan.”

                                                                                                          Jaak.1:5

Milloinkaan ei ole mikään kirjoitustenkohta käynyt voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin mi­nuun. Se tuntui väkevänä täyttävän sydämeni jokai­sen sopen. Mietin sitä yhäti uudestaan ja uudestaan, ymmärtäen, että jos joku, niin minä tarvitsen viisaut­ta Jumalalta; sillä enhän tiennyt, mitä tehdä, ja saa­matta enemmän viisautta, kuin mitä minulla silloin oli, en koskaan tietäisikään; sillä eri lahkojen uskon­nonopettajat ymmärsivät samat raamatunkohdat niin eri tavoin, että se oli omiaan hävittämään kaiken luot­tamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.

Ajan pitkään tulin siihen tulokseen, että minun oli joko jäätävä pimeyteen ja sekasortoon tahi sitten teh­tävä niin kuin Jaakob neuvoo, siis anottava Jumalalta. Vihdoin päädyin ratkaisuun “anoa Jumalalta”, päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta viisautta puuttuu, ja antaa alttiisti ja soimaamatta, niin minähän saattaisin uskaltautua anomaan.

Niin tämän päätökseni mukaan anoa Jumalalta ve­täydyin metsään, yksinäisyyteen, yrittääkseni. Näin tapahtui kauniin, kirkkaan päivän aamuna, aikaisin keväällä kahdeksantoistasataakaksikymmentä.

Vetäydyttyäni paikalle, jonka ajatuksissani olin aikaisemmin määrännyt, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää Jumalalle sitä, mitä sydämeni päivän aamuna, aikaisin keväällä kahdeksantoistasataakaksikymmentä. Ja ens­immäisen kerran elämässäni tapahtui, että tällaista yritin, sillä kaiken hätäni keskellä en     milloinkaan ollut vielä tähän mennessä yrittänyt rukoilla ääneen. Olin tus­kin tehnyt niin, kun minuun heti kävi käsiksi jokin voima, joka kerrassaan valtasi minut ja jolla oli sellai­nen yllättävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni niin, etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni  ym­pärilleni, ja hetken minusta tuntui kuin olisin tuomit­tu äkilliseen tuhoon.

Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, että hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri hetkenä, jona olin epätoivoon vaipu­massa ja antautumassa turmioon – eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon, vaan jonkin todellisen, näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli niin ihmeellinen voima, etten ollut sellaista missään olennossa aikaisemmin tuntenut – aivan tänä suuren hädän tuokiona minä näin valopat­saan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä pääl­läni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolel­lani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen:  ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”

Ensimmäisen näyn vaikutuksia

Josephilla oli ollut mieltä ja sydäntä ahdistava epätietoisuus hänen lähestyessään Jumalaa rukouksessa – mikä kaikista hänen tuntemistaan uskonnollisista yhteisöistä olisi oikeassa? Mihin niistä hänen tulisi liittyä?

Hän oli käynyt kaikkien uskonnollisten ryhmien kokouksissa niin usein kuin mahdollista etsien sisäistä varmuutta oikeasta kirkosta. Hän varmasti tunsi pettymystä siitä, että mikään näistä ryhmäkunnista ei täyttänyt niitä odotuksia, joita hänellä oli Jumalan hyväksymän kirkon suhteen. Joseph etsi ymmärrystä Jumalan sanasta ja sai hänen koko mielensä ja sydämensä täyttävän halun – anoa Jumalalta.  Hän uskoi koko sydämestään Raamatun lupaukseen, että Jumala antaa viisautta kaikille alttiisti ja soimaamatta. Josephille annettiin hänen uskoonsa ja rukoukseensa mitä ihmeellisin vastaus, jota hän ei olisi voinut odottaa – Jumala ja Hänen Poikansa ilmestyivät hänelle ja opettivat häntä!

Joseph kertoi tuona kevätaamuna kokemastaan näystä: ”Minä olin taivaallisen näyn ympäröimä ja näin kaksi kirkasta Persoonaa, jotka täydelleen muistuttivat toisiaan piirteiltänsä ja olemukseltansa häikäisevän valon keskellä, joka himmensi keskipäivän auringon. He kertoivat minulle, että kaikki uskontokunnat uskoivat vääriin oppeihin, ettei Jumala tunnustanut yhtäkään niistä omaksi kirkokseen tai valtakunnakseen. Minulle luvattiin tulevaisuudessa ilmoittaa evankeliumin täyteys.”

Aurinkoa kirkkaamman valon levätessä hänen päällään Josephille annettiin tietoa ja viisautta, jota hän halasi. Hänelle puhuva Persoona sanoi, ettei hänen pidä liittyä yhteenkään niistä; koska he ”lähestyvät häntä huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat hänestä kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”

Josephilla oli todella vahva usko ja hän etsi totuutta koko sydämestään!  Hän ei vain tyytynyt liittymään johonkin niistä ryhmäkunnista, jotka vetivät häntä puoleensa tai seurannut perheenjäseniään. Hän halusi löytää totuuden!

”Olen saanut tiedon”

Palatessaan kotiinpäin näkypaikaltaan nuori ilmestyksensaaja oli niin syventynyt äskeiseen kokemukseensa, ettei hän paljoakaan tajunnut ympäristöstään. Hän ylitti puron, kulki pihan poikki ja astui sisälle taloon. Kasvojen kalpeudesta huolimatta hänen sielunsa säteili ja sil­mänsä hehkuivat taivaallisen näyn mahtavuuden vaikutuksesta. Sen aamui-sista tapahtumista kotonansa Joseph kertoo: “Nojatessani takkaan äitini kysyi, mikä minua vaivasi.” Näyttää siltä, että äiti Smithiä vaivasi poikansa epätavallinen olemus. Hän ei ollut koskaan nähnyt tätä sen näköisenä. Tämä koetti selittää: “Eipähän mikään, kaikki on hyvin – voin melko lailla hyvin.” Ja katsoen tiukasti äitiänsä silmiin hän sanoi varmasti: “Olen saanut tiedon, että presbyterianismi ei ole oikea!” Moi­nen rohkea, odottamaton julistus hänen erään luotettavimman poikansa niin varmasti lausumana sai Lucy Smithin melkein tolaltaan ja hän jähmettyi hämmästyksestä.

Silloin Joseph ensimmäisen kerran kertoi loistavasta näystään. Juuri sillä hetkellä hänen koko olemuksensa todisti hänen sanomansa puo­lesta. Silloin äiti tajusi, ettei hänen poikansa ollutkaan enää sama nuo­rukainen, joka vielä edellisenä päivänä oli hämmentynyt ja ymmällään ihmistekoa olevien kirkkojen ja käsittämättömien jumalakäsitysten joh­dosta. Hänen todistuksensa Pyhän Hengen voiman väkevöittämänä kai­kui äidin korvissa: “Äiti, olen saanut tiedon!” Hän ei sanonut: “Uskon”, tai: “Luulen”, vaan painokkaasti: “Olen saanut tiedon!”

Ja juuri tämä jumalallinen kokemus ja “olen saanut tiedon”, joka niin varmana julistettiin viimeisen armotalouden avaamispäivänä, on antanut Kristuksen seuraajille, totuuden etsijöille, esimerkin uskosta ja henkilökohtaisen ilmoituksen välttämättömyydestä. He julistavat myös vanhojen profeettain lailla: “Minä tiedän!” Ja Pietarin tavalla he todistavat: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16: 16), saatuaan tämän tiedon Pyhän Hengen voimasta.

Seistessään tuon hirsimökin tulisijan vierellä Joseph Smith esitti en­simmäisen kerran ainutlaatuisen todistuksensa, saarnasi ensimmäisen saarnansa, ja hänen äitinsä sydän vastaanotti poikansa palavan todistuksen. Sen päivän jälkeen Lucy Smith ei kertaakaan epäillyt. Ja Josephin kertoessa näkynsä isälleen ja muille perheensä jäsenille hekin uskoivat ja myöhemmin saivat itse tiedon. He panivat koetukselle Mestarin sanat:

“Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”                        Joh.7:16-17                                    Joh.7:16-17

Äidin ja pojan välinen luottamus

Josephin kertomus äidilleen tästä uuden armotalouden alkuhetkinä saamastaan ihmeellisestä näystä oli vain alkuna kaksikymmentäneljä vuotta jatkuneelle luottamukselliselle uskonnolliselle suhteelle. Mutta tuona ensimmäisenä päivänä Lucy Smithillä oli täysi oikeus ihmetellä poikansa silmiinpistävää eloisuutta tämän julistaessa tietonsa niin arvo­valtaisesti. Myöhemmin elämässään äiti oppi kuitenkin ymmärtämään. Hän kertoo, että kun Josephin silmät säteilivät sillä tavalla ja hänen kasvonsa olivat kuultavan valkeat, hän tiesi jotain tavallisuudesta poik­keavaa sattuneen: “Totuin näkemään hänet sen näköisenä kuin hän sillä hetkellä oli, eikä syytä siihen ollut vaikea keksiä.”  Lucy Smith: op.cit., s. 100.

Joseph Smithin ensimmäinen näky nostatti katkeran vainon häntä kohtaan

”Aivan muutaman päivän kuluttua näkemästäni näystä satuin erään edellä puhutussa uskonnollisessa hälinässä varsin toimeliaana olevan metodistisaarnaajan seuraan; ja keskustellessani hänen kanssaan uskonasioista kerroin tilaisuuden tullen hä­nelle näystäni. Hämmästyin tavattomasti hänen käyt­täytymistään; hän ei käsitellyt ilmoitustani ainoastaan väheksyvästi, vaan myös suuresti ylenkatsoen ja sanoi sen kaiken olevan perkeleestä ja ettei näinä päi­vinä ollut olemassa sellaista kuin näyt ja ilmoitukset, että kaikki sellainen oli apostolien mukana lakannut olemasta ja ettei sellaisia koskaan enää tulisi ole­maankaan.”

Joseph Smithin tapaama saarnamies osoitti ajatuksiltaan ja vakaumukseltaan luopumuksen hengen kaltaista epäuskoa kieltäen jumalallisen ilmoituksen, näyt ja enkelien palveluksen, Jeesuksen Kristuksen perustaman kirkon järjestyksen ja profeetat.  Tällä saarnaajalla ei ollut nöyryyttä hyväksyä ajatusta, että Jumala voisi ilmoittaa itsensä kokemattomalle nuorukaiselle.

Saarnamies ei tuntenut Raamatun opetuksiaaikojen täyttymisen armotaloudesta eikä siitä, että Jumala ohjaa valtakuntansa toimintaa valitsemisensa profeettojen kautta.  ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.” Aamos 3:7

Aikojen täyttymisen eli viimeisen armotalouden aikana Herra palauttaa kirkkonsa maan päälle kaikessa täyteydessään. Jeesuksen Kristuksen palauttamassa kirkossa onpappeuden valtuus, enkelien palvelus ja pelastavat toimitukset sekä liitot. Jeesus Kristus johtaa valtakuntansa työtä valitsemiensa profeettojen ja apostolien kautta.

Joseph kuvaa sitä laajaa vihamielisyyttä, jota häntä kohtaan alettiin osoittaa, kun hänen näkynsä tuli yleiseen tietoon:  ”Havaitsin  kuitenkin pian, että kertomani oli ärsyttä­nyt minua vastaan melkoisen ennakkoluulon uskon­non julistajien keskuudessa ja oli aiheena voimakkaaseen vainoon, joka yhä yltyi; ja vaikka olin mitätön poikanen, vain neljä-, viisitoistavuotias, sekä oloni ja asemani sellainen, että se teki minunlaiseni poikasen maailmassa vallan merkityksettömäksi, niin kuiten­kin huomattavat miehet kiinnittivät minuun riittäväs­ti huomiotansa yleisen mielipiteen kiihottamiseksi minua vastaan ja katkeran vainon aikaansaamiseksi; ja tämä tuli yleiseksi kaikkien lahkojen keskuudessa – kaikki olivat yhtenä miehenä vainoamassa minua.

Olen todellakin nähnyt näyn; ja mikä olen minä voidakseni estää Jumalaa, vai arve­leeko maailma voivansa saada minut kieltämään sen, minkä todella olen nähnyt? Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan niin teh­dä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rik­koisin jumalaa vastaan ja joutuisin kadotustuomion alaiseksi.”

Joseph joutui kantamaan raskaan vastuun julistaes-saan niitä totuuksia, jotka hän sai ensimmäisessä näyssään

Ensimmäisen näyn tuoma tieto siitä, että Isä ja Poika ovat ihmisen kaltaisia olemukseltaan ja että he ilmestyivät nuorelle pojalle, aiheutti suuren kuohunnan kristillisessä maailmassa. Ihmiset eivät halunneet hyväksyä ”uutta” tietoa Jumalasta ja Hänen ilmestymisestään oppimatto-malle ja köyhälle nuorukaiselle. 

Kuitenkin tieto Jumalan, Isän, ja Hänen Poikansa olemisesta hengellisesti yhtä, heidän olemuksiensa samankaltaisuudestaan toisiinsa nähden ja siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, on kerrottu Raamatussa, jossa on myös profetioita siitä, että Jumalan valtakunta tulee olemaan täyteydessään maan päällä ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. 

Ihmiset olivat muodostaneet ilman Pyhän Hengen antamaa todistusta vuosisatojen aikana oman halunsa mukaisen opin Jumalan olemuksesta ja siitä, kuinka evankeliumia opetetaan ja viedään eteenpäin maailmassa. 

Jumala, Isä, ja Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, ilmestyivät henkilökohtaisesti nuorelle Josephille, jonka he kutsuivat palauttamaan Jeesuksen Kristuksen kirkon ja totuuden täyteydessään maan päälle.

Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat.                                  Luuk. 5:37

”Jouduin silloin ja monasti jälkeenkin päin vakavasti pohtimaan, mitenkä ylen outoa oli, että mitätön, hieman yli neljäntoista vuoden ikäinen poika, jonka välttämättömänä osana oli niukan toimeentulon hankkiminen jokapäiväisellä työllä, olisi riittävän tär­keä henkilö kiinnittääkseen aikansa merkittävimpien uskonlahkojen merkkihenkilöiden huomion itseensä, vieläpä synnyttämään heissä katkeran vainon ja her­jan hengen. Mutta olipa tuo outoa tai ei, niin näin kävi, ja se oli minulle suureksi suruksi.

Kuitenkin kaikitenkin: tosiasia oli, että olin nähnyt näyn. Olen myöhemmin arvellut tunteneeni melkein samaten kuin Paavali pitäessään puolustuspuhettaan kuningas Agrippan edessä ja kertoessaan näystään, jossa hän näki valon ja kuuli äänen; mutta häntäkin silloin uskoi vain muutama; toiset sanoivat häntä epärehelliseksi, toiset hulluksi; ja häntä ivattiin sekä herjattiin. Kuitenkaan kaikki tämä ei tehnyt tyhjäksi hänen näkynsä todellisuutta. Hän oli nähnyt näyn, hän tiesi sen, eikä kaikki vaino taivaan olla saattanut sitä muuksi muuttaa; ja vaikka häntä olisi vainottu aina kuolemaan asti, niin kuitenkin hän tiesi ja oli tie­tävä viimeiseen hengenvetoonsa saakka, että hän oli niin nähnyt valon kuin kuullut äänen puhuvan hä­nelle, eikä kaikki maailma voinut saada häntä ajatte­lemaan ja uskomaan toisin.

Niin oli minunkin laitani. Olin tosiaankin nähnyt valon ja tämän valon keskessä näin kaksi Persoonaa, ja tosiasia on, että he puhuivat minulle; ja vaikka mi­nua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut näh­neeni näyn, se oli    kuitenkin tosi; ja kun minua vai­nottiin ja solvattiin ja minusta puhuttiin valhetellen kaikkinaista pahaa, koska niin väitin, jouduin sydä­messäni sanomaan: Miksi vainota minua totuuden kertomisen takia? Olen todellakin nähnyt näyn; ja mikä olen minä voidakseni estää jumalaa, vai arve­leeko maailma voivansa saada minut kieltämään sen, minkä todella olen nähnyt? Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan niin teh­dä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rik­koisin jumalaa vastaan ja joutuisin kadotustuomion alaiseksi.

Olin nyt saavuttanut varmuuden, sikäli kuin lah­kojen maailmasta oli kysymys – että velvollisuuteni ei ollut liittyä mihinkään niistä, vaan minun oli oltava niin kuin olin, kunnes saisin lisää ohjausta. Ja minä olin havainnut todeksi Jaakobin todistuksen – että se, jolta puuttuu viisautta, saisi anoa sitä Jumalalta, ja hänelle annettaisiin eikä häntä soimattaisi.”

Joseph Smithin todistus Isän ja Pojan ilmestymisestä tulisi olla erityinen esimerkki, kutsu ja haaste jokaiselle Jeesusta tunnustavalle uskovalle ja etsivälle nöyrtyä Jumalan edessä tutkimaan, pohtimaan ja kysymään vakavassa rukouksessa Jumalalta, taivaalliselta Isältä, onko Joseph Smithin todistus ensimmäisestä näystä totta! 

Kristittyjen erimielisyys Jumalan olemuksesta

Ihmiskunta on kiistellyt Jumalan olemuksesta vuosisatoja. Erilaiset uskomukset ja näkemykset ovat vaihdelleet esittäjiensä tulkinnoista riippuen. Luopumuksen myötä kristillinen maailma muodosti erilaisen näkemyksen ts. tulkinnan Jumalasta kuin apostolit olivat opettaneet. Tänä päivänäkin yleisesti vallitsevana kristillisenä jumalakäsityksenä onkolminaisuusoppi, eli käsitys Jumalan kolminaisuudesta eli kolmiykseydestä.

Tämä oppi tarkoittaa, että on yhtä aikaa yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kristinuskon vähimmäisvaatimuksena pidetään kolminaisuusoppia ja se on muotoiltu Athanasioksen uskontunnustuksessa. Kolminaisuusoppia hyväksymättömät yhteisöt määritellään kuuluviksi kristillisen uskon ulkopuolelle. Kolminaisuusoppi sisältää mm. seuraavat käsitteet: Kaikki persoonat ovat sama ikuinen, kaikkivaltias Jumala. Persoonat ovat erottamattomia keskenään, mutta niiden työ voidaan kuitenkin jossain mielessä erottaa.

Isä ja Poika ovat yhtä, mutta toisistaan erillisiä persoonia

On hämmästyttävää, kuinka monia erilaisia näkemyksiä Jumalasta ja jumaluudesta on syntynyt Raamatun pohjalta, vaikka tämä pyhä kirja todistaa samoista totuuksista, jotka Joseph oppi ensimmäisestä näystään.

Luopumuksen tapahtuessa kristillinen maailma menetti ymmärryksen Jumalan ja jumaluuden todellisesta olemuksesta ja luonteesta. Tärkeitä Raamatussa olevia totuuksia alettiin tulkita väärin, koska kirkossa ei enää ollut Pyhän Hengen ilmoitusta eikä Jumalan valitsemia apostoleja ja profeettoja opettamassa totuutta.

Ollessaan maan päällä, Jeesus opetti, että Hän ja Isä ovat olemukseltaan täydellisesti toistensa kaltaisia. 

… “Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!   Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä’?                                                         

                                                                                                   Joh. 14:9

Jeesuksen sanat eivät kuitenkaan tarkoita, että Isä ja Hän olisivat millään tavalla saman persoonan eri ilmenemismuotoja, vaikka he ovat yhtä.

21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.                                          

                                                                                                Joh. 17:21

Kirjeessään hebrealaisille Paavali todistaa, että Jeesus Kristus on Isän kirkkauden säteily ja Hänen olemuksensa kuva. Kun Jeesus Kristus  oli suorittanut sovitustyöllään puhdistuksen synneistä, Hän on istunut Majesteetin eli Jumalan, Isän, oikealle puolelle. 

1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut     kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,                             Heb.1:1-3                                                                                                                                                                                    

Jeesus on täysin Isänsä kaltainen, mutta Hän antoi Isälleen kunnian, sillä Isä on Häntä suurempi:

Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. Joh.14:28

…Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

                                                                                                 Joh.5:19

Jeesus Kristus meni Jordan-virralle Johanneksen kastettavaksi. Kun Hänet oli kastettu, laskeutui Pyhä Henki Hänen päälleen kyyhkysen muodos-sa ja taivaasta kuului Isän ääni. Jumaluuden kolme jäsentä, Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat tässä mukana selvästi erottuvina eri persoonina:

16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.

                                                                                           Matt.3:16-17

Onko Jumalaa kukaan nähnyt?

Tutkittaessa Jumalan, Isän, olemusta havaitaan, että yksiselitteistä kuvausta Hänestä on vaikea hahmottaa Raamatun antaman tiedon ja ristiriitaisiltakin vaikuttavien kohtien perusteella.

Eräs merkittävä väärinkäsitys liittyy siihen, että Jumalaa ei olisi kukaan nähnyt. Raamatussa on jakeita, joiden perusteella on syntynyt tällainen ajattelu, joka on aiheuttanut sekaannusta ja estänyt Jumalan todellisen olemuksen ymmärtämistä vuosisatojen ajan. Esimerkiksi:

18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

                                                                                                 Joh.1:18

12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

                                                                                             1.Joh.4:12

Jumalan, taivaallisen Isän, näkeminen lihassa eli luonnollisilla silmillä ei ole mahdollista. Kuitenkin, kun ihminen on Pyhän Hengen täyttämä, hänen on mahdollista nähdä Isä Jumala. Tästä esimerkkinä oli Stefanus, joka näki Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella. Hänen näkynsä on todistus siitä, että ihminen on nähnyt Jumalan, Kaikkivaltiaan Isän, jonka oikealla puolella Jeesus Kristus seisoi.

55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella

56 ja sanoi: “Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.

                                                                                            Ap.t.7:55-56                                                                                                                                                                                       

Profeetta Joseph Smith, joka sai nähdä Isän ja Pojan, opetti samasta asiasta seuraavasti:

Sillä kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa lihassa, muutoin kuin Jumalan Hengessä eläväksi tehtynä.          OL 67:11

Joissakin Raamatunkohdissa Jumalasta puhutaan Henkenä. Koska Jumala on myös Henki, tulee ihmisten rukoilla Häntä hengessä.

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.                            Joh.4:24

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

                                                                                           1.Kor.6:17

Jumalan, Isän, näkeminen liittyy erityiskutsumukseen ja tehtävään, jonka kautta vanhurskas ihminen on voinut nähdä Jumalan. Matteuksen evankeliumissa tuodaan esille, että vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Tämä mahdollisesti viittaa myös ylösnousemukseen.

Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.                                                                            Matt.5:8

Ylösnousseella Jeesuksella on käsin kosketeltava fyysinen ruumis

Kun Jeesus Kristus oli noussut kuolleista, Hän näyttäytyi opetuslapsilleen ja antoi heille todistuksen siitä, että Hänellä on fyysinen, lihaa ja luuta oleva ruumis.

36 Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: “Rauha teille!”

37 Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

38 Mutta hän sanoi heille: “Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.”                                                               Luuk.24:36-39

Seuraavasta Paavalin opetuksesta korinttolaisille voidaan päätellä, että kuten ihminen on enemmän kuin hänen henkensä, myös Jumala on enemmän kuin Hänen Henkensä.

11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 1.Kor.2:11 (Jumalan Henki ei tässä yhteydessä tarkoita Pyhää Henkeä, joka on jumaluuden kolmas jäsen)

Raamatun perusteella on johdonmukaista ajatella, että myös Isällä on lihaa ja luuta oleva täydellinen, kirkastettu ruumis, sillä Poika on täysin Isänsä kaltainen …” ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva.”

                                                                                                   Heb.1:3

Jumala on ihmisten henkien Isä – aikaisempi olemassaolo

Ihmisen elämä alkaa fyysisestä syntymästä, mutta se ei ole hänen olemassaolonsa alku. Ennen kuin ihminen syntyy maan päälle, hän on asunut Jumalan luona Hänen henkilapsenaan aikaisemmassa olemassaolossa.

9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? (alleviivaus lisätty)

10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.                                                           Heb.12:9-10

Jumala on kaikkien ihmisten henkien iankaikkinen Isä, jonka luona ollessaan henget oppivat, kehittyvät ja valmistautuvat syntymään maan päälle saadakseen kuolevaisen ruumiin ja kasvamaan uskossa, jotta he kykenisivät luopumaan pahasta ja seuraamaan Jeesusta Kristusta.

Fyysisen ruumin saaminen on Jumalan henkilapsille erittäin tärkeä edistysaskel. Jumalalla, henkien Isällä, on täydellinen kirkastettu ruumis, jollaisen myös Hänen lapsensa tulevat saamaan maanpäällisen elämän jälkeen ylösnousemuksessa ja heidät tuomitaan tekojensa mukaan: 

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.                                                   Room.8:16-17

Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

                                                                                              Ilm. 20:12

Jeesus Kristus oli Jumala ennen syntymistään maan päälle

Jeesus Kristus eli myös henkenä aikaisemmassa olemassaolossa ennen syntymistään maan päälle. Hän oli Isän esikoinen ja loi Jumalana Isän johdolla maailman, jonne Hän tuli suorittamaan äärettömän sovitustyönsä.

Monet väärinkäsitykset Raamatusta, Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen olemuksesta johtunevat osittain siitä, että täyttä ymmärrystä jumaluuden olemuksesta ja aikaisemmasta olemassaolosta ei ole ollut ennen evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen kirkon palauttamista.

Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, mutta he ovat toisistaan erillisiä persoonia! 

Jeesus Kristus on Luoja ja Vapahtaja:

16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,

17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.                                                    Kolossalaiskirje 1:14-17

4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.

7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.                                                                                   Joh.17:4-7

Profeetta Jeremia oli myös henkenä Jumalan luona ennen syntymäänsä. Hänet asetettiin aikaisemmassa olemassaolossa profeetaksi.  (Huom! Tämä ei tarkoita Jumalan ennalta tietämistä)

5 “Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi”.   Jer.1:5

Jumalan, taivaallisen Isämme ja ihmisten, Hänen lastensa, suhteesta Paavali opettaa:

16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.            2.Tess.2:16-17 (alleviivaus lisätty jakeeseen 16)

28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.

29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.  Ap.t.17:28-29 (alleviivaus lisätty jakeeseen 29)

44 ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Matt.5:44-45 (alleviivaus lisätty jakeeseen 45)

Jeesus Kristus opettaa taivaallisesta Isästämme:

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.                  Matt. 23:9       

Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.                                                               Matt. 5:48

Isän ja Pojan ilmestyminen palautti todellisen tiedon Jumalan olemuksesta

Jumala oli valmistanut evankeliumin ja kirkkonsa palauttamisen myöhempinä aikoina johdattamiensa kansojen ja vanhurskaiden palvelijoidensa kautta. Isä Jumala ilmestyi Poikansa kanssa nuorelle miehelle, jolla oli erityisen vahva usko tullessaan rukouksessa Jumalan eteen pyytämään viisautta, jota häneltä puuttui.  Hänelle annettiin viisautta uskonsa ja halajamisensa mukaisesti!

Joseph Smith, 14-vuotias nuorukainen, todisti Jumalan olemuksesta ensimmäisen näkynsä jälkeen. Se erosi täysin maailmassa vallitsevasta jumalakäsityksestä:

”Valon levätessä pääl­läni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolel­lani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi,  toista osoittaen:

 ’Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!’ ”

”Minä olin taivaallisen näyn ympäröimä ja näin kaksi kirkasta Persoonaa, jotka täydelleen muistuttivat toisiaan piirteiltänsä ja olemukseltansa häikäisevän valon keskellä, joka himmensi keskipäivän auringon.”

Tämä taivaallinen näky selvitti Joseph Smithille, että tieto hengelli­sistä asioista on saatava ilmoituksen avulla; että Isä ja Poika ovat erilli­siä olentoja, joilla on ihmisen kaltainen muoto ja ruumis; että kumpai­nenkin jumalolento saattoi puhua; Isällä ja Pojalla oli voima nuhdella paholaista ja hänen tuhovoimiansa; totista Jeesuksen Kristuksen kirkkoa ei ollut maan päällä, mutta se palautettaisiin pian.’ Hän oppi opillisia totuuksia, joista hänen vanhemmillaan sen enempää kuin sen aikaisilla lahkolaisopettajillakaan ei ollut tietoa. Hän tuli metsiköstä uutena ihmi­senä todistaen: “Olen saanut tiedon” – eikä sitä todistusta terva eikä höyhenet, ei kahleet eikä pilkka, eikä itse kuolemakaan voineet vaientaa.

Tuntea totinen Jumala ja Jeesus Kristus

Kristittyjen kirkkojen ja uskontojen suuri määrä osoittaa, että Raamatun kohtia on ymmärretty ja tulkittu monilla eri tavoilla.

Tästä on seurannut se, että moniin evankeliumin tärkeisiin, pelastukselle välttämättömiin opetuksiin ja toimituksiin suhtaudutaan niin kuin ne olisivat jotenkin ihmisen päätettävissä ja toteutettavissa kunkin mieltymyksen ja uskon mukaisesti. Tähän on vielä lisättävä, että monet uskonnot suhtautuvat toisiinsa tuomion hengessä.

Yksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tärkeimmistä opetuksista liittyy Jumalan tuntemiseen:

3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.                         Joh.17:3

Kuinka ihminen voisi oppia tuntemaan Jumalan ja lähestyä Häntä rukouksessa koko sydämellään, jos hänellä ei ole selvää käsitystä eikä oikeaa tietoa Jumalan, taivaallisen Isänsä olemuksesta, Hänen kyvystään tuntea täydellisesti lapsensa, liikuttua mielessään ja Hänen äärettömästä rakkaudestaan?

Kuinka paljon enemmän hän voisi saada uskoa, luottamusta, voimaa ja iloa rukouksiinsa tietäessään, että hänellä on taivaallinen Isä, joka on ihmisolennon kaltainen, kiinnostunut hänen henkilökohtaisista tarpeistaan, halukas vastaamaan hänen rukouksiinsa ja rakastaa häntä täydellisesti!

26 Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”.

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

                                                                                 1. Moos.1:26-27

Ihmisen on erityisesti kasvettava nöyryydessä hyväksymään ja vastaanottamaan Jeesuksen Kristuksen antama ääretön uhri hänen puolestaan.

Ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa ihminen todella oppii tuntemaan Herransa ja Vapahtajansa, Jeesuksen Kristuksen ja saa syntinsä anteeksi ja voi aloittaa uuden elämän Herrassa ja saavuttaa iankaikkisen elämän Jumalan läheisyydessä.

Jumalan kasvojen edestä lähetetty sanansaattaja toi Joseph Smithille tiedon muinaisista kultalevyistä, jotka sisältävät evankeliumin täyteyden

Moronin käynti

”Toimittelin jatkuvasti elämäni arkiaskareita aina syyskuun kahdenteenkymmenenteen-ensimmäiseen päivään tuhatkahdeksansataakaksikymmentäkolme saakka, kaiken aikaa kokien ankaraa vainoa kaiken­kaltaisten ihmisten taholta, sekä uskonnollisten että uskonnottomien, koska pysyin väitteessäni, että olin nähnyt näyn.

Näkyni ja vuoden kahdeksantoistasataa-kaksikym­mentäkolme välisenä aikana – kun minua oli kielletty liittymästä mihinkään silloiseen uskonlahkoon ja olin vuosiltani varsin vähäinen sekä niiden vainoama, joi­den olisi pitänyt olla ystäviäni ja kohdella minua ystä­vänä ja joiden, jos he arvelivat minun joutuneen ek­sytetyksi, olisi pitänyt soveliaalla tavalla hellästi yrit­tää käännyttää minut takaisin – minä olin alttiina kai­kenkaltaisille viettelyksille; ja liikkuessani kaikenlai­sessa seurassa minä usein lankesin moneen mielettö­mään hairahdukseen ja paljastin nuorukaisen horju­vaisuuden sekä ihmisluonnon heikkoudet, mitkä, ikävä sanoakseni, johdattivat minut monenlaiseen   kiusaukseen, pahaan Jumalan silmissä. Kun tämän tunnustan, ei kenenkään pidä luulla minun syyllisty­neen mihinkään suuriin ja kauhistaviin synteihin. Mieli tehdä sellaista ei koskaan kuulunut luontooni.

Kaiken tämän vuoksi tunsin usein kadotustuomion painavan itseäni heikkoutena ja puutteitteni takia; sil­loin, edellä mainitun syyskuun kahdennenkymme­nennen-ensimmäisen päivän iltana, käytyäni yöksi vuoteeseen, antauduin rukoilemaan ja anomaan kaik­kivaltiaalta Jumalalta anteeksiantoa kaikista synneis­täni ja mielettömyyksistäni sekä vielä itselleni ilmoi­tusta, että tuntisin tilani ja asemani hänen edessänsä;  sillä olin aivan varma siitä, että     saisin jumalallisen ilmoituksen, koska olin jo aikaisemmin saanut sel­laisen.

Ollessani näin avukseni huutamassa Jumalaa ha­vaitsin valon ilmestyvän huoneeseeni. Se kasvoi yhä, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, ja silloin juuri ilmestyi vuoteeni vierelle ihmisolento, jo­ka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät kosketta­neet lattiaa.

Hänellä oli yllään mitä valkeintakin valkeampi, väl­jä viitta. Se oli valkeampi kaikkea maallista, mitä kos­kaan olin nähnyt; enkä usko, että mitään maallista voitaisiinkaan valmistaa niin tavattoman valkeaksi ja loistavaksi. Hänen kätensä olivat paljaat, samaten hä­nen käsivartensa hieman yläpuolelle ranteiden. Niin myös hänen jalkansa olivat paljaat vähän nilkkojen yläpuolelle. Hänen päänsä ja kaulansa olivat myöskin peittämättömät. Voin havaita, ettei hänellä ollut muu­ta vaatetta kuin tämä viitta, koska se oli avoimena, niin että voin nähdä hänen poveensa.

Ei ainoastaan hänen viittansa ollut ylen valkea, vaan hänen koko olentonsa oli kuvaamattoman kir­kas, ja hänen katsantonsa oli tosiaan kuin salaman leimahdus. Huone oli erinomaisen valoisa, muttei niin ylen kirkas kuin aivan hänen olemuksensa lähin ympäristö. Kun ensin katselin häntä, pelkäsin, mutta pian pelkoni hävisi.

Hän kutsui minua nimeltä ja sanoi minulle olevan­sa Jumalan kasvojen edestä minun tyköni lähetetty sanansaattaja ja nimensä olevan Moroni. Vielä hän sanoi, että Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi ja että nimeäni tultaisiin mainitsemaan sekä hyvällä että pa­halla kaikkein kansanheimojen, sukukuntien ja kiel­ten keskuudessa ja että sen maine olisi sekä hyvä että paha kaikkien ihmisten parissa.

Hän sanoi, että maahan oli talletettuna kirja, kulta­levyille kirjoitettu, joka kertoi tämän mantereen mui­naisista asukkaista ja heidän alkuperästään. Hän il­moitti myös, että se sisälsi iankaikkisen evankeliumin täyteyden sellaisena kuin Vapahtaja oli sen jättänyt näille muinaisille asukkaille.

Vielä hän mainitsi, että oli kaksi hopeakaareen kiin­nitettyä kiveä – ja nämä kivet, jotka olivat kiinnitetyt rintakilpeen, muodostivat niin sanotut uurimin ja tummimin – haudattuna levyjen mukana; ja muinoin eli entisinä aikoina “näkijän” ominaisuuksiin kuului oikeus näiden kivien hallussapitämiseen ja käyttämiseen. Ja jumala oli valmistanut ne tämän kirjan kään­tämistä varten.

Tämän kerrottuaan hän alkoi esittää otteita Vanhan Testamentin profetioista. Ensiksi hän toisti osan Ma­lakian kolmannesta luvusta; vielä hän toisti saman profetian neljännen eli viimeisen luvun, vaikka  vä­hän poiketen meidän Raamattujemme lukuparresta. Sen sijaan, että hän olisi toistanut ensimmäisen ja­keen sellaisena kuin se on meidän kirjoissamme, hän esitti sen näin: 

Sillä katso, se päivä tulee, joka on palava kuin pätsi, ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, palavat kuin oljenkorret; sillä ne, jotka tulevat, poltta­vat heidät, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

Vielä hän esitti viidennen jakeen näin: Katso, minä olen ilmoittava teille pappeuden profeetta Elian käden kaut­ta, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.

Myöskin sitä seuraavan jakeen hän esitti toisin: Ja hän on painava lasten sydämiin isille annetut lupaukset, ja lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen. Ellei niin olisi, koko maa hävitettäisiin perin juurin hänen tulemises­saan.

Näiden lisäksi hän toisti Jesajan yhdennentoista lu­vun ja sanoi sen olevan täyttymässä. Hän toisti myös Apostolien tekojen kolmannen luvun kahdennen­kymmenennentoisen ja kahdennenkymmenennen­kolmannen jakeen tarkoin sellaisina kuin ne ovat meidän Uudessa Testamentissamme (Nim. englan­ninkielisessä Kuningas Jaakon -käännöksessä.

Suom. 1938-käännös on asiallisesti melkein sama; kuitenkin on v:n 1776 suomalainen käännös sanallisesti tarkempi. – Suom. huom.) Hän sanoi, että tämä profeetta oli Kristus; kuitenkaan se päivä   ei ollut vielä tullut, jol­loin “ne, jotka eivät kuulisi hänen ääntänsä, hävitet­täisiin pois kansan keskuudesta”, mutta pian se tulisi.

Hän toisti myös Jooelin toisen luvun kahdennesta­kymmenennestäkahdeksannesta jakeesta viimeiseen (1992-käännöksessä Joelin kirja 3, jakeet 1-5) Hän sanoi myös, ettei se ollut vielä täyttynyt, mutta pian niin tapahtuisi. Ja edelleen hän totesi, että paka­noiden täysi luku on pian sisälle tuleva. Hän toisti useita muita kirjoitusten kohtia ja selitti monia asioi­ta, joita ei voida tässä mainita.

Vielä hän kertoi minulle, että kun saisin nämä hä­nen mainitsemansa levyt – sillä aika, jolloin ne saisin, ei ollut vielä tullut – ei minulla olisi lupaa näyttää niitä kenellekään, ei myöskään rintakilpeä eikä siihen kuuluvia uurimia ja tummimia, paitsi niille, joille mi­nun käskettäisiin näyttää ne; jos näyttäisin, olisin tu­hon oma. Hänen keskustellessaan kanssani levyistä  mieleni silmät avattiin, niin että voin nähdä paikan, mihin levyt oli talletettu, ja näin sen niin selvästi ja tarkoin, että tunsin paikan käydessäni sillä.

Tämän ilmoituksen jälkeen näin valon huoneessa alkavan kokoontua aivan tämän minun kanssani pu­huneen miehen ympärille, ja niin tapahtui, kunnes huone jälleen tuli pimeäksi paitsi aivan hänen ympä­rillänsä, jolloin silmänräpäyksessä näin, ikään kuin olisi ollut käytävä avoinna suoraan taivaaseen, ja hän nousi, kunnes hän vihdoin hävisi näkyvistä, ja huone jäi sellaiseksi kuin se oli ollut ennen tämän taivaalli­sen valkeuden ilmestymistä.

Makasin aprikoiden tämän tapahtuman merkilli­syyttä ja suuresti kummastellen sitä, minkä tämä ou­to sanansaattaja oli kertonut minulle, ja silloin kesken mietiskelyni äkkiä havaitsin huoneeni uudelleen alkavan valjeta, ja samalla hetkellä tuo samainen taivaan lähetti oli jälleen vuoteeni vierellä.

Ja jälleen hän kertoi aivan saman kuin ensimmäi­sellä käynnillään lainkaan poikkeamatta siitä. Sen ta­pahduttua hän ilmoitti minulle ankarista tuomioista, jotka kohtaisivat maailmaa nälänhädän, miekan ja ru­ton hävitysten kautta; ja nämä raskaat tuomiot tulisi­vat maailmalle tämän sukupolven aikana. Kerrottu­aan tämän hän jälleen nousi ylös, kuten oli tehnyt aikaisemminkin.

Tähän mennessä tapahtunut oli vaikuttanut niin syvästi mieleeni, että uni oli kaikonnut silmistäni, ja makasin kaiken näkemäni sekä kuulemani aiheutta­man hämmästyksen kokonaan valtaamana. Mutta mitenkä yllätyinkään, kun jälleen näin saman sanan­saattajan vuoteeni vierellä ja kuulin hänen vielä ker­ran toistavan kaiken saman kuin aikaisemminkin; ja hän lisäsi vielä varoituksen minulle, sanoen, että saa­tana tulisi yrittämään kiusata minua (isäni perheen puutteenalaisten olojen johdosta) ottamaan levyt ri­kastuakseni niillä. Siitä hän kielsi minua, sanoen, että saadessani levyt minulla ei saisi olla muuta pyrkimys­tä mielessäni kuin Jumalan kunnian kirkastaminen, eikä minulla saisi olla mitään muita vaikuttimia kuin hänen valtakuntansa rakentaminen; muussa tapauk­sessa en voisi saada niitä.

Tämän kolmannen käynnin jälkeen hän jälleen nousi taivaaseen kuten ennenkin, ja minä jäin jälleen pohtimaan sitä ihmeellistä, jonka juuri olin kokenut. Kun kukko kiekui melkein heti taivaallisen lähetin kolmannen kerran noustua ylös luotani, havaitsin, että päivä oli sarastamassa, joten meidän keskustelu­jemme oli täytynyt viedä koko yö.

Pian tämän jälkeen nousin vuoteeltani ja, niin kuin tavallisesti, lähdin päivän välttämättömiin tehtäviin. Mutta tarttuessani työhön, kuten muulloinkin, ha­vaitsin voimani niin loppuun huvenneiksi, etten kyennyt minkäänlaiseen työhön. Isäni, joka työsken­teli kanssani, pani merkille, ettei minussa kaikki ollut niin kuin olisi pitänyt, ja kehotti minua menemään kotiin. Lähdin, aikomuksenani kulkea talolle, mutta yrittäessäni ylittää aidan pellolla, missä olimme, voimani lopullisesti pettivät, ja vaivuin avuttomana maahan. Hetken olin aivan tiedoton.

Ensimmäinen, minkä saatan palauttaa mieleeni, oli ääni, joka puhui minulle, kutsuen minua nimeltä. Nostin katseeni ja näin saman sanansaattajan seiso­van pääni yläpuolella valkeuden ympäröimänä kuten aikaisemminkin. Hän puhui taas kaiken, minkä oli sanonut kuluneena yönä, ja käski minun mennä isäni luo ja kertoa hänelle saamastani näystä ja käskyistä. Tottelin ja palasin isäni luo pellolle sekä kerroin   hä­nelle kaiken. Hän vastasi sen olevan Jumalasta ja ke­hotti minua menemään ja tekemään, niin kuin lähetti oli käskenyt. Lähdin pellolta ja menin paikalle, jossa sanansaattaja oli kertonut levyjen olevan talletettui­na; ja saamani näyn selvyyden johdosta tunsin pai­kan heti sille saavuttuani.”

Pyhä aikakirja

”Lähellä Manchesterin kylää, Ontarion piirikunnas­sa, New Yorkin osavaltiossa, on huomattavan suuri kukkula, korkein kaikesta lähistöllä. Tämän kukkulan länsilaidalla, lähellä lakea, melko suuren kiven alla, olivat levyt talletettuina kivilokeroon. Tämä kivi oli paksu ja päältä kupera, oheten reunoja kohti, niin että keskikohta oli näkyvissä maan yläpuolella reuno­jen jäädessä peittoon.

Poistettuani maan otin kangen, jonka työnsin kiven reunan alle, ja hieman ponnistamalla nostin sen pai­kaltaan. Katsoin sisään ja näin siellä tosiaan levyt, uurimin ja tummimin sekä rintakilven, niin kuin sanansaattaja oli sanonut. Lokero, jossa ne olivat, muodostui jonkinlaisella sementillä yhteen liitetyistä kivistä. Lokeron pohjalle oli pantu kaksi kiveä poikki­teloin, ja näiden kivien päällä olivat levyt ja niiden ohessa muut esineet.

Pyrin ottamaan ne esille, mutta lähetti kielsi minua, ja sain jälleen tietää, ettei niiden ilmisaattamisen aika ollut vielä tullut eikä tulisikaan ennen kuin neljän vuoden kuluttua tästä hetkestä, mutta hän käski mi­nun saapua tälle paikalle tasan vuoden kuluttua tästä hetkestä ja sanoi tulevansa kohtaamaan minut siellä sekä määräsi, että minun olisi jatkuvasti niin tehtävä, kunnes tulisi aika saada levyt.

Saamani käskyn mukaan tulin aina vuoden kulut­tua ja joka kerran tapasin siellä saman sanansaattajan ja jokaisen kohtaamisemme aikana sain opetusta ja tietoja Herran aivoituksista sekä siitä, miten ja millä tavalla hänen valtakuntaansa oli viimeisinä aikoina määrä johdattaa.

Koska isäni eli sangen niukoissa oloissa, meidän oli päiväpalkkalaisina ja muulla tavoin pakko työsken­nellä omin käsin aina tilaisuutta saatuamme. Toisi­naan olimme kotosalla, toisinaan muualla, ja lakkaa­matta työtä tehden pystyimme hankkimaan itsellem­me auttavan toimeentulon.

… lokakuussa 1825 pestauduin erään Josiah Stoal -nimisen Chenangon piirikunnassa, New Yorkin osavaltiossa, asuvan vanhan herran palvelukseen.

Ollessani tässä työssä sain täysihoidon sikäläisen herra Isaac Halen talossa (Harmony, Susquehannan piirikunta, Pennsylvania) siellä ensi kerran näin tule­van vaimoni (hänen tyttärensä), Emma Halen. Tam­mikuun 18. päivänä 1827 menimme naimisiin ollessa­ni vielä herra Stoalin palveluksessa. Heti naimisiin mentyäni erosin herra Stoalin palve­luksesta ja menin isäni kotiin ja tein maatöitä hänen kanssaan sen viljelyskauden.”

Joseph sai kultalevyt haltuunsa käännöstyötä varten

”Vihdoin tuli levyjen, uurimin ja tummimin sekä rintakilven saamisen aika. Syyskuun kahdentena­kymmenentenätoisena päivänä tuhatkahdeksansataa­kaksikymmentäseitsemän mentyäni tavanmukaiselle vuotuiselle käynnilleni niiden talletuspaikalle, sama taivaan lähetti jätti ne haltuuni seuraavin ohjein: että minä olisin niistä vastuussa ja jos huolimattomuutta­ni tai jotakin laiminlyöden hukkaisin ne, minut hävi­tettäisiin, mutta jos tekisin kaikkeni niiden suojelemi­seksi, kunnes hän, sanansaattaja, noutaisi ne pois, ne varjeltuisivat.

Pian ymmärsin, miksi olin saanut niin ankarat oh­jeet niiden säilyttämiseksi ja minkä vuoksi lähetti oli sanonut, että kun olisin tehnyt minulta vaaditun, hän noutaisi ne pois. Sillä tuskin tuli tunnetuksi, että ne olivat hallussani, kun jo mitä sitkeimmin ponnistuk­sin yritettiin saada ne minulta. Turvauduttiin jokai­seen ajateltavissa olevaan juoneen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Ahdistelu muodostui entistäkin ar­mottomammaksi ja ankarammaksi, ja joukolti ihmisiä oli jatkuvasti varuillaan saadakseen, mikäli vain mah­dollista, ne minulta riistetyksi. Mutta Jumalan viisau­den avulla ne pysyivät tallella minun käsissäni, kun­nes olin niiden avulla täyttänyt minulta vaaditun teh­tävän. Kun sitten, niin kuin suunnitelma oli, sanan­saattaja tuli niitä noutamaan, luovutin ne hänelle, ja ne ovat hänen huostassaan vielä nytkin,   toukokuun toisena päivänä tuhat kahdeksansataa kolmekymmen­täkahdeksan.

Kuitenkin kaikitenkin: häly jatkui yhä, ja tuhannet pahat kielet olivat lakkaamatta käynnissä, levittäen valheita isäni perheestä ja minusta. Jos kertoisin niis­tä tuhannenkin osan, täyttyisi siitä kirjoja. Vaino kävi joka tapauksessa niin sietämättömäksi, että minun oli pakko lähteä Manchesteristä ja siirtyä vaimoineni Susquehannan piirikuntaan Pennsylvanian osavalti­ossa. Valmistellessam-me lähtöämme  olimme san­gen vähissä varoissa, ja vaino painoi meitä niin anka­rana, ettei ollut luultavaakaan, että muutosta koskaan tapahtuisi siinä suhteessa – keskellä ahdistuksiamme tapasimme ystävän eräässä Martin Harris -nimisessä kunnon miehessä, joka tuli luoksemme ja antoi minulle viisikymmentä dollaria auttaakseen meitä matkallamme. Martin Harris oli New Yorkin osaval­tion Waynen piirikunnassa sijaitsevan Palmyran kunnan vakinainen asukas ja kunnioitettu maan­viljelijä.

Tämän oikeaan aikaan osuneen avun turvin pys­tyin pääsemään perille määräpaikkaani Pennsylva­niaan; ja heti sinne saavuttuani ryhdyin jäljentämään levyistä kirjoitusmerkkejä. Jäljensin niitä melkoisen määrän ja uurimin ja tummimin avulla käänsin niistä muutamia. Tätä tein vaimoni isän kotiin joulukuussa tapahtuneen saapumiseni ja seuraavan helmikuun välisen ajan.

Jolloinkin tässä helmikuussa edellä mainittu herra Martin Harris tuli käymään kotonamme, sai kirjoitus­merkit, jotka olin jäljentänyt levyistä, ja lähti ne mukanaan New Yorkin kaupunkiin. Sen suhteen, mitä tapahtui hänelle ja kirjoitus-merkeille, viittaan hänen omaan kertomukseensa tapahtuneesta sellai­sena kuin hän selosti sen minulle paluunsa jälkeen, ja se oli seuraava”:

Professori Charles Anthonin ja tri Mitchellin todistukset

“Saavuin New Yorkin kaupunkiin ja esitin kään­netyt kirjoitusmerkit käännöksineen professori Charles Anthonille, kirjallisista taidoistaan kuululle miehelle. Professori Anthon totesi käännöksen oikeaksi, oikeammaksi kuin minkään muun aikai­semmin näkemänsä egyptistä suoritetun kään­nöksen. Sitten näytin hänelle vielä kääntämättömiä merkkejä, ja hän sanoi niiden olevan egyptiläisiä, kaldealaisia, assyrialaisia ja arabialaisia; hän sanoi niiden olevan oikeita kirjoitusmerkkejä. Hän antoi minulle todistuksen, joka todisti Palmyran asukkaille, että ne olivat oikeita kirjoitusmerkkejä ja että kään­nettyjen käännös oli myös oikea. Otin todistuksen ja panin sen taskuuni ja olin juuri lähtemässä talosta, kun herra Anthon kutsui minut takaisin ja kysyi minulta, kuinka tuo nuori mies pääsi selville siitä, että kultalevyt olivat paikassa, josta hän ne löysi. Vastasin Jumalan enkelin ilmaisseen sen hänelle.

Silloin hän sanoi minulle: ‘Näyttäkääpä minulle tuota todistusta.’ Niinpä otin sen taskustani ja annoin sen hänelle, jolloin hän otti sen ja repi palasiksi, sanoen, ettei enää ollut mitään sellaista kuin enkelien palvelusta ja että jos toisin levyt hänelle, hän kääntäisi ne. Ilmoitin hänelle osan levyistä olevan sinetöity ja että minua on kielletty tuomasta niitä. Hän vastasi: ‘En voi lukea sinetöityä kirjaa.’ Lähdin hänen luotansa ja menin tohtori Mitchellin luo, joka vahvisti professori Anthonin sanoman niin kirjoitusmerkkien kuin käännöksenkin suhteen.”

”Huhtikuun 5. päivänä 1829 Oliver Cowdery tuli kotiini. Siihen mennessä en ollut koskaan nähnyt häntä. Hän selitti olleensa koulunopettajana isäni asuinpaikan lähistöllä ja kun isäni oli muuan niistä, jotka olivat lähettäneet lapsensa kouluun, hän jonkin aikaa asui ja oli ruoassa isäni talossa, ja hänen siellä ollessaan kotiväki kertoi hänelle, kuinka olin saanut levyt, ja siksipä hän oli tullut ottamaan niistä selkoa minulta.

Kaksi päivää herra Cowderyn saapumisen jälkeen (siis huhtikuun 7. päivänä) aloin kääntää Mormonin Kirjaa, ja hän ryhtyi kirjurikseni.”

Kultalevyjen kääntäminen – pappeus ja valtuus kastamiseen palautettiin

”Ollessamme yhä kääntämässä me seuraavassa kuussa (toukokuussa 1829) eräänä päivänä menimme metsään rukoillaksemme ja tiedustellaksemme Her­ralta kasteesta syntien anteeksisaamiseksi, mistä olimme havainneet maininnan levyjen käännöksessä. Ollessamme näin rukoilemassa ja Herraa avuksemme huutamassa taivaasta astui alas sanansaattaja valo­pilvessä ja pantuaan kätensä päällemme hän asetti meidät, sanoen:

”Teille, kanssapalvelijoilleni minä Messiaan nimessä an­nan Aaronin pappeuden, joka pitää halussaan enkelien pal­veluksen ja parannuksen evankeliumin ja syntien anteeksi­saamiseksi tapahtuvan upotuskasteen avaimia; eikä sitä ote­ta enää milloinkaan pois maan päältä, niin että vihdoin Lee­vin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaudessa.” (JS-H 68)

Hän sanoi, ettei tällä Aaronin pappeudella ollut valtuutta kätten päällepanemiseen Pyhän Hengen lahjan antamiseksi, mutta että tämä valtuus annettai­siin meille vastedes; ja hän käski meidän mennä ja antaa kastaa itsemme sekä määräsi, että minun oli kastettava Oliver Cowdery ja että sen jälkeen hänen oli kastettava minut.

Tykönämme tällöin käynyt ja meille pappeuden antanut sanansaattaja sanoi, että hänen nimensä oli Johannes, se, jota Uudessa Testamentissa kutsutaan Johannes Kastajaksi, ja että hän toimi Pietarin, Jaako­bin ja Johanneksen määräyksestä, joilla oli hallussaan Melkisedekin pappeuden avaimet, mikä pappeus, niin hän sanoi, aikanansa annettaisiin meille, sekä että minua oli kutsuttava kirkon ensimmäiseksi van­himmaksi ja häntä (Oliver Cowdery) toiseksi. Asetta­misemme tämän sanansaattajan käden alla ja kasta­misemme tapahtuivat toukokuun viidentenätoista päivänä 1829.

Heti kastamisemme jälkeen, vedestä noustuamme, koimme suuria kirkkauden siunauksia taivaalliselta Isältämme. Tuskin olin kastanut Oliver Cowderyn, ennen kuin Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä, ja hän nousi ja profetoi paljosta, mikä tapahtuisi pian. Ja jälleen, niin pian kuin hän oli kastanut minut, myös minä sain profetian hengen, jolloin nousin ja profetoin tämän kirkon kasvamisesta ja paljosta muusta kirkkoon liittyvästä sekä tästä ihmislasten sukupolvesta. Me olimme täynnä Pyhää Henkeä ja riemuitsimme pelastuksemme Jumalasta.

Kun mielemme olivat nyt valistetut, alkoivat kirjoi­tukset avautua ymmärryksellemme ja salaisimpien kohtien oikea merkitys ja tarkoitus paljastui meille tavalla, joka ei koskaan aikaisemmin ollut saavutetta­vissamme ja jota emme milloinkaan ennen olleet aja­telleetkaan. Samaan aikaan meidän oli pakko pitää salassa se seikka, että olimme saaneet pappeuden ja tulleet kastetuiksi, sen vainon hengen takia, jota jo oli ilmennyt naapuristossa.

Meitä oli aika ajoin uhattu väkivallalla, vieläpä juuri uskonnon julistajien taholta. Ja näiden väkivaltaiset hankkeet meitä kohtaan estyivät ainoastaan sen vai­kutusvallan avulla, joka oli vaimoni kotiväellä (juma­lallisen kaitselmuksen ansiosta). Tämä oli näet tullut minulle erittäin ystävälliseksi sekä asettunut vastusta­maan ahdistelevia väkijoukkoja, haluten minun saa­van keskeytyksettä jatkaa käännöstyötä, ja sen täh­den tarjosi ja lupasi meille suojaa kaikkia laittomuuk­sia vastaan, sikäli kuin se oli mahdollista. ”

Mormonin kirjan levyjen silminnäkijät

”Käännöstyön aikana me huomasimme, että Herra kutsuisi kolme erityistä todistajaa, joiden Hän sallisi nähdä levyt, joilta Mormonin Kirja käännettäisiin, ja että nämä silminnäkijät todistaisivat tästä. Tämän voimme nähdä Mormonin Kirjasta, Eterin kirjasta, lu­vusta 5, jakeista 2, 3 ja 4 sekä toisesta Nefin kirjasta, luvusta 11 jakeesta 3. Melkein heti tämän havait­tuamme tapahtui, että Oliver Cowdery, David Whit­mer ja Martin Harris halusivat minun tiedustelevan Herralta saadakseni tietää, eivätkö he voisi saada Häneltä etuoikeutta olla näinä kolmena erityisenä todistajana. (Herralta kysyttiin ja saatiin ilmoitus, että näiden kolmen tulisi olla erityisiä todistajia.)

Muutamaa päivää myöhemmin Martin Harris, Oliver Cowdery, David Whitmer ja minä päätimme vetäytyä metsään ja pyrkiä hartaasti ja nöyrästi rukoilemalla saamaan annetun lupauksen täyttymään – lupauksen, että he saisivat nähdä levyt. Sen tähden valitsimme herra Whitmerin kodin lähellä sijaitsevan metsikön, jonne vetäydyimme, ja polvistuttuamme aloimme rukoilla suuresti uskoen Kaikkivaltiasta jumalaa, että Hän täyttäisi lupauksensa.

Aikaisemman sopimuksemme mukaisesti minä ru­koilin ensiksi ääneen taivaallista Isäämme, ja minun jälkeeni rukoilivat toiset vuorotellen. Ensimmäisellä yrityksellä emme kuitenkaan saaneet minkäänlaista vastausta tai jumalallista ilmoitusta. Rukoilimme jäl­leen samassa järjestyksessä hartaasti Jumalaa kukin vuorollamme, mutta samalla tuloksella kuin aikai­semminkin.

Tämän toisen epäonnistumisemme jälkeen Martin Harris ehdotti, että hän poistuisi  luotamme, koska hän uskoi, kuten hän ilmaisi, että hänen läsnäolonsa oli syy siihen, ettemme me saaneet sitä, mitä toivoim­me. Sen tähden hän lähti luotamme ja me polvis­tuimme jälleen, emmekä olleet rukoilleet montakaan minuuttia, kun me äkkiä havaitsimme mitä loistavim­man valon yläpuolellamme ilmassa; ja katso enkeli seisoi meidän edessämme. Käsissään hän piteli levy­jä. Hän käänteli lehtiä yksitellen, jotta me voisimme nähdä ne ja erottaa selvästi niille kaiverretut merkit. Sitten hän kääntyi David Whitmerin puoleen ja sa­noi: “David, siunattu on Herra ja se, joka pitää Hä­nen käskynsä.” Silloin heti tämän jälkeen me kuulim­me äänen yläpuolellamme olevasta kirkkaasta valosta sanovan: “Nämä levyt on saatettu esiin Jumalan voimasta. Niiden käännös, jonka olette nähneet, on oikea, ja minä annan teille käskyn todistaa siitä, mitä nyt näette ja kuulette.”

”Lähdin nyt Davidin ja Oliverin tyköä etsimään Martin Harrisia, jonka tapasinkin kauempaa hartaasti rukoilemasta. Pian hän kuitenkin kertoi minulle, ettei Herra ollut vielä vastannut hänelle, ja pyysi hartaasti minua yhtymään rukoukseen kanssansa, jotta hän myöskin voisi saada samat siunaukset, jotka me juuri olimme saaneet. Siksi rukoilimme yhdessä, ja lopulta halajamisemme tuli kuulluksi, sillä ennen kuin vielä olimme lopettaneetkaan, sama näky avautui silmiem­me eteen, ainakin minun silmilleni, ja kuulin ja näin jälleen samat asiat; kun taas Martin Harris huusi sa­malla hetkellä, nähtävästikin ilosta hurmioituneena: “Tämä riittää, tämä riittää! Silmäni ovat nähneet, silmäni ovat nähneet!” Ja hypäten seisomaan hän huusi: “Hoosianna!” siunaten Jumalaa ja riemuiten.

Nyt meille tuli halu päästä osalliseksi siitä lupauk­sesta, jonka se enkeli esitti meille, joka antoi meille Aaronin pappeuden, nimittäin, että jos me pysyisim­me uskollisina jatkuvasti, me tulisimme saamaan myöskin Melkisedekin pappeuden, jolla on halus­saan valtuus kätten päällepanoon Pyhän Hengen lahjan antamiseksi.”

Myöhemmin profeetta julisti, että Melkisedekin pappeus saatiin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kätten alla Susquehannajoen rantamilla. Tämä paikka sijaitsee Harmonyn, Susquehannan piirikunta, Pennsylvania, ja Colesvillen, Broomen piirikunta, New York, välissä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustaminen

”Kun Mormonin Kirja jo oli painajan käsissä, me jatkuvasti todistimme ja annoimme ohjeita, aina kun meillä vain oli mahdollisuus. Me teimme myöskin tiettäväksi veljillemme, että olimme saaneet käskyn järjestää kirkon; ja sen tähden me kokoonnuimme yhteen sitä tarkoitusta varten herra Peter Whitmer vanhemman kotiin (meitä oli kuusi henkilöä) tiistai­na, huhtikuun kuudentena, vuonna­ tuhatkahdeksan­sataakolmekymmentä jälkeen Kristuksen syntymän.

Avattuamme kokouksen rukoilemalla vakavasti tai­vaallista Isäämme jatkoimme aikaisemmin saamam­me käskyn mukaan kysymällä veljiltämme, hyväksyisivätkö he meidät opettajikseen Jumalan valtakunnan asioissa ja tyytyisivätkö he siihen, että me järjestäy­tyisimme kirkoksi sanotun käskyn mukaan, jonka olimme saaneet. Näihin ehdotuksiin he suostuivat yksimielisesti. Sitten minä asetin käteni Oliver Cow­deryn päälle ja asetin hänet vanhimmaksi “Myöhem­pien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirk­koon”, minkä jälkeen hän asetti myöskin minut van­himmaksi tässä kirkossa. Sitten me otimme leivän, siunasimme sen ja mursimme sen heidän kanssaan; myöskin viinin, siunasimme sen ja joimme sen hei­dän kanssaan. Sitten me asetimme kätemme jokaisen läsnä olevan kirkon jäsenen pään päälle, jotta he saisi­vat Pyhän Hengen lahjan, ja konfirmoimme heidät Kristuksen kirkon jäseniksi. Pyhä Henki vuodatettiin meidän päällemme mitä suurimmassa määrin – jot­kut profetoivat, ja me kaikki ylistimme Herraa ja iloit­simme suunnattomasti.

Nyt jatkoimme kutsumalla ja asettamalla muutamia muita veljiä eri pappeuden virkoihin, sen mukaan mitä Henki oli meille ilmoittanut. Kun sitten olimme viettäneet onnellisen hetken todistaen ja tuntien sen voiman ja siunaukset, jotka Jumala oli meille suonut Pyhän Hengen kautta, me lopetimme kokouksen tie­toisina siitä, että olimme nyt Jumalan tunnustamia jä­seniä ’Jeesuksen Kristuksen kirkossa’, joka oli järjes­tetty Hänen näinä viimeisinä päivinä  meille antamien käskyjen ja ilmoitusten mukaisesti, josta kerrotaan Uudessa Testamentissa.”

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin Herran antamien ilmoitusten, käskyjen ja enkelien palveluksen kautta. Palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko on jälleen maan päällä kaikkine valtuuksineen, toimituksineen ja palvelijoineen. Herralta saadun ilmoituksen mukaisesti Jeesuksen Kristuksen kirkkoa kutsutaan tänä päivänä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi erotuksena varhaisesta kirkosta.

Kaiken yhdistäminen Kristuksessa taivaissa ja maan päällä

Kun enkeli Moroni ilmestyi Joseph Smithille ja ilmoitti Mormonin kirjasta, hän toi myös esille otteita Vanhasta testamentista profeetta Malakian kirjan neljännestä luvusta:

”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. 

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”          Malakia 4:5-6

(1992-käännöksessä: Malakian kirja 3:23-24)

Profeetta Malakian kirjoittamien jakeiden merkitys on erityisen suuri viimeisinä aikoina eläville ihmisille. Tätä merkitystä ei ole kuitenkaan ymmärretty ennen kuin vasta profeetta Joseph Smithille annettujen ilmoitusten jälkeen. Siihen liittyy oleellisesti Paavalin efesolaiskirjeessä esille tuoma aikojen täyttymisen armotalous, jossa Jumala on yhdistävä Kristuksessa kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä:

9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-

10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.                       Ef. 1:9-10

Malakia profetoi siitä, kuinka Jumala lähettää ennen Herran päivää profeetta Elian, joka on kääntävä isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen.

Profeetta Malakia tarkoittaa näillä sanoillaan enemmän kuin perheessä ja suvussa tapahtuvaa isien ja lasten sydänten kääntymistä toistensa puoleen.

Jumalan suunnitelman mukaisesti Elian hengen vaikutuksesta lasten sydämet kääntyvät kuolleiden esivanhempiensa puoleen ja he saavat halun selvittää sukuhistoriaansa ja hankkia tietoa esivanhemmistaan, joita he eivät ole koskaan elämässään voineet tavata.

Malakian sanat ovat myös osoituksensa siitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ihmisen hengen tietoisuus ja kyky tehdä valintoja säilyvät, sillä isien sydämet voivat kääntyä hengessä heidän lastensa puoleen

 …”ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen”…                             

Malakia 4:6  (1992-käännöksessä: Malakian kirja 3:24)

Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kuolema on tuntematon ja monille pelottava tapahtuma. Se päättää jokaisen ajallisen elämän. Hyvin monet ei-uskovat pitävät kuolemaa myös ihmisen tietoisuuden lopullisena häviämisenä. Jumalaan uskoville kuolema ei kuitenkaan edusta elämän loppumista, vaan ihmisen hengen siirtymistä johonkin toiseen olotilaan.

Kun Jeesus naulittiin ristille, Hänen molemmilla puolillaan oli ryöväri. Nämä pahantekijät puhuivat Hänelle. Jeesus vastasi toiselle pahantekijälle, joka osoitti nöyryyttä ja katumusta.

39 Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: “Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.”

40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: “Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?

41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.”

42 Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. 

43 Niin Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.”                                                       Luuk. 23:39-43

Jeesuksen kuollessa ristillä Hän antoi henkensä Isänsä käsiin täyttääkseen sovitustyönsä.  Kukaan ei olisi voinut ottaa Hänen henkeään. Hän antoi henkensä omasta tahdostaan.

46 Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.                                                                     Luuk. 23:46

Paratiisi – onnen tila, levon ja rauhan paikka

Jeesus meni kuoltuaan henkiolentona paikkaan, jota Hän kutsui paratiisiksi, minne myös katunut pahantekijä sai Jeesuksen lupauksen mukaan tulla.

Paratiisi ei kuitenkaan ole taivas, vaan se on yksi osa henkimaailmaa, jossa kuolleiden henget odottavat ylösnousemusta. Se on levon ja rauhan paikka niiden ihmisten hengille, jotka maanpäällä ollessaan pyrkivät noudattamaan Jumalan tahtoa ja elämään vanhurskaasti tehden hyvää elämänsä aikana.

11 Nyt, mitä tulee sielun tilaan kuoleman ja ylösnousemuksen välillä – katso, enkeli on ilmaissut minulle, että kaikkien ihmisten henget, niin pian kuin ne ovat lähteneet tästä kuolevaisesta ruumiista, niin, kaikkien ihmisten henget, olivatpa he hyviä tai pahoja, otetaan kotiin sen Jumalan luokse, joka antoi heille elämän.

12 Ja silloin tapahtuu, että niiden henget, jotka ovat vanhurskaita, otetaan vastaan onnen tilaan, jota sanotaan paratiisiksi, levon tilaksi, rauhan tilaksi, missä he saavat levätä kaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta.                         Alma 40:11-12 (Mormonin kirja)

Kirjoituksenkohta Johanneksen evankeliumissa osoittaa, että paratiisi, jossa Jeesuksen ja ryövärin henget olivat hetken yhdessä ennen Jeesuksen ylösnousemista, ei ollut taivas. Näyttäytyessään ylösnousseena Marialle Jeesus kielsi häntä koskemasta itseensä, sillä Hän ei vielä ollut mennyt Isänsä luokse taivaaseen.

16 Jeesus sanoi hänelle: “Maria!” Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: “Rabbuuni!” se on: opettaja.

17 Jeesus sanoi hänelle: “Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö”.                                                 Joh. 20:16-17

Vankeudessa olevat henget

V

Raamattu kertoo vankeudessa olevista hengistä, jotka eivät elinaikanaan olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle.

He elävät tilassa, jossa ei ole rauhaa eikä lepoa kuten paratiisissa. Siellä kuitenkin saarnataan uskoa Jeesukseen Kristukseen ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi:

18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,

20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin    kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.                 1. Piet. 3:18-2020                                                                                                                                                                            

Miljoonat ovat kuolleet kuulematta Kristuksesta

Jeesuksen Kristuksen sovitustyö ja ylösnousemus avasivat ihmiselle tien Jumalan valtakuntaan.  

Ilman Hänen antamaansa ääretöntä uhria ei kenelläkään olisi mahdollisuutta saada syntejään anteeksi, nousta kuolleista ja saavuttaa pelastusta.

Maan päällä elävät ihmiset saavat varman toivon iankaikkisesta elämästä Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, uskon, parannuksen, kasteen ja Pyhän Hengen lahjan saamisen kautta. He syntyvät vedestä ja Hengestä tullessaan Jumalan valtakunnan jäseniksi.

Pienet lapset eivät kuitenkaan tarvitse kastetta, sillä he eivät kykene tekemään syntiä: 

8 Kuuntele Kristuksen, Lunastajasi, Herrasi ja Jumalasi, sanoja. Katso, minä en tullut maailmaan kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen; eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat; ja nyt, pienet lapset    

ovat terveitä, sillä he eivät kykene tekemään syntiä; sen tähden Aadamin kirous on minussa otettu heiltä pois, niin ettei sillä ole heihin valtaa, ja ympärileikkauksen laki on päättynyt minussa.

10 Katso, minä sanon sinulle, että tätä teidän tulee opettaa – parannusta ja kastetta niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä; niin, opettakaa vanhemmille, että heidän täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste ja nöyrtyä pienten lastensa tavoin, niin he kaikki pelastuvat pienine lapsineen.

11 Eivätkä heidän pienet lapsensa tarvitse parannusta eivätkä kastetta. Katso, kaste on parannukseksi, jotta käskyt täytettäisiin syntien anteeksisaamiseksi.

           Moronin kirja 8:8,10-11 (Mormonin kirja)

Jumalan valtakuntaan pääseminen edellyttää Jeesuksen sanojen mukaisesti jokaiselta ihmiseltä syntymistä vedestä ja Hengestä. 

“Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”                                                                 Joh.3:5

Moni on varmasti pohtinut tätä Jeesuksen yksiselitteistä lausumaa ja ihmetellyt, mitä tapahtuu sitten niille miljoonille ja miljoonille kuolleille, joilla ei ollut mahdollisuutta elämänsä aikana kuulla ja vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia – tulla kastetuiksi jumalallisella valtuudella ja saada Pyhän Hengen lahjaa. Mikä on heidän kohtalonsa? Ovatko he tuomittuja ilman kastetta?

Jumala on armollinen ja oikeudenmukainen sekä eläville että kuolleille

Jumala rakastaa täydellisesti kaikkia lapsiaan. Hänen luomansa pelastussuunnitelma on oikeudenmukainen ja armollinen. Se on tarkoitettu kaikille Hänen lapsilleen – niin eläville kuin kuolleillekin. Ihmisten henget, jotka eivät maan päällä eläessään saaneet mahdollisuutta kuulla ja vastaanottaa evankeliumia, saavat siihen tilaisuuden henkimaailmassa.

Kuolleiden ihmisten henget ovat tietoisia olemassaolostaan kuten ihmiset maan päällä ja voivat kommunikoida keskenään sekä myös niiden vanhurskaiden henkien kanssa, jotka on lähetetty opettamaan heille parannusta ja uskoa Jeesukseen Kristukseen.

25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.

28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä.

                                                                                           Joh. 5:25, 28

Käydessään paratiisissa kuolemansa aikana Jeesus saarnasi vanhurskaille hengille ylösnousemusta kuolleista ja valtuutti heitä viemään evankeliumia eteenpäin kaikille halukkaille kuolleiden ihmisten hengille. Heille saarnataan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja opetetaan uskoa, parannusta, kastetta ja Pyhän Hengen lahjan saamista sekä ylösnousemista kuolleista Jeesuksen Kristuksen sovitustyön voimalla. Henget voivat saada saman toivon iankaikkisesta elämästä Jumalan valtakunnassa kuin elävät ihmiset. Heidän on myös mahdollista saada kaikki samat evankeliumin toimitukset osakseen kuin elävät ihmiset voivat saada maanpäällä.

6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

                                                                                                1. Piet.4:6                                                                                                                

10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, 

11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.                                                                

                                          Paavalin kirje filippiläisille 2:10-11

 

Jumala kutsuu Elian hengen kautta eläviä palvelemaan kuolleita esi-isiään

 Malakian profetian mukaisesti Elian henki vaikuttaa viimeisinä aikoina ihmisten sydämiin niin, että he saavat halun etsiä tietoja kuolleista esi-isistään. Samalla tavoin Elian henki vaikuttaa myös henkimaailmassa olevien isien sydämiin saaden heidät halajamaan ymmärrystä Jumalan pelastussuunnitelmasta. He kasvavat uskossa Jeesukseen Kristukseen rukoillen ja odottaen, että heidän jälkeläisensä maanpäällä kääntäisivät sydämensä heidän puoleensa.

Henkimaailmassa opetetaan maan päällä suoritettavien sijaistoimitusten merkitys. Kaste ja Pyhän Hengen lahjan antaminen kuuluvat fyysiseen maailmaan eikä niitä voida suorittaa henkimaailmassa.

Kasvaessaan uskossa ja tiedossa kuolleiden henget ymmärtävät, että he voivat saada kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ja muut pappeuden kautta saatavat siunaukset ja toimitukset sijaistoimituksena maanpäällä elävien sukulaistensa kautta ja valmistautua ylösnousemukseen. Henget pääsevät osallisiksi heidän puolestaan maan päällä suoritetuista toimituksista, jos he haluavat ottaa ne vastaan.

Kun henkimaailmassa olevien kuolleiden jälkeläiset maan päällä ovat vastaanottaneet kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ja tulleet palautetun Jeesuksen Kristuksen kirkon eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi, he voivat mennä Herralle pyhitettyihin rakennuksiin, temppeleihin, ja suorittaa siellä sijaiskasteita kuolleiden puolesta.  Temppelit, joita on tällä hetkellä (2025) yli 360 ympäri maailmaa,on rakennettu pyhiä toimituksia varten sekä eläville että kuolleille.

Paavali opetti korinttilaisille ylösnousemusta kuolleista osoittamalla heille niiden jäsenten uskoa, jotka kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Nämä varhaiset kristityt suorittivat kasteita kuolleiden puolesta ymmärtäen, että kaste jumalallisella valtuudella on edellytyksenä kaikille, myös kuolleille, Jumalan valtakuntaan pääsemiselle Jeesuksen sanojen mukaisesti.     … ”jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”                                                             Joh.3:3-5

Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puo-lesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? 

                                                                                     1. Kor. 15:29                                                                                                              

Temppelityö jumalallisella valtuudella yhdistää elävät ja kuolleet Kristuksessa

Jeesuksen Kristuksen ääretön sovitusuhri on sijaistoimitus kaikkien ihmisten puolesta.

Jumala on järjestänyt eläville ihmisille mahdollisuuden auttaa ja palvella kuolleita sukulaisiaan suorittamalla heidän puolestaan sijaistoimituksena kasteita, joita suoritetaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppeleissä.

Kirkon jäsenet tekevät työtä temppeleissä kuolleiden sukulaistensa hyväksi ja puolesta jumalallisella valtuudella, jonka Jeesus antoi ensimmäisille apostoleilleen, Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ja jotka palauttivat sen maan päälle ylösnousseina olentoina profeetta Joseph Smithin kautta vuonna 1829.

18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”                                              Matt.16:18-19  

Aikojen täyttymisen armotalous (taloudenhoitokausi)

Aikojen täyttymisen armotalous alkoi Joseph Smithin ensimmäisestä näystä. Jumala palautti Jeesuksen Kristuksen kirkon valitsemansa profeetan kautta. Jumalallinen pappeuden valtuus ja kaikki pelastavat toimitukset ovat jälleen maan päällä. Jeesus Kristus johtaa kirkkoaan kutsumiensa profeettojen ja apostolien kautta, jotka valmistavat maailmaa Vapahtajan toiseen tulemiseen ja vanhurskaiden ylösnousemukseen.

9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä 10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

                                                                                                Ef. 1:9-10

10 That in the dispensation of the fulness of times he might gather together in one all things in Christ, both which are in heaven, and which are on earth; even in him:  Ef.1:10 (King James)

Aikojen täyttymisen armotalous on Jumalan säätämä viimeinen ja tärkein ajanjakso ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. Sen aikana yhdistetään Kristuksessa kaikki, minkä Jumala on säätänyt tapahtumaan taivaissa ja maan päällä. Tämä ajanjakso jatkuu vielä Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen jälkeenkin.

Aikojen täyttymisen armotalouden suuriin asioihin ja tapahtumiin kuuluvat: Jeesuksen Kristuksen kirkon palautus, evankeliumin saarnaaminen maailmanlaajuisesti, Israelin kokoaminen, työ kuolleiden keskuudessa henkimaailmassa, työ ja toimitukset elävien ja kuolleiden puolesta maan päällä Herralle pyhitetyissä rakennuksissa, temppeleissä.

Elävien ihmisten välttämätön velvollisuus on suorittaa pelastuksen sijaistyötä kuolleidensa puolesta. Henget voivat vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hengessä ja elävien tehtävä on suorittaa temppeleissä pelastavat toimitukset heidän puolestaan.   Näin he muodostavat kuolleisiinsa yhdistävän jumalallisen rakkauden siteen ja avaavat sekä itselleen että esi-isilleen mahdollisuuden iankaikkiseen elämään perheyhteisöinä.      Tästä työstä Herra on antanut vakavan käskyn ja varoituksen, jonka laiminlyöminen johtaa Jumalan tuomioihin: 

”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.  Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” Malakia 4:5-6 (1992-käännöksessä: Malakian kirja 3:23-24,)

Tämän sukututkimus- ja temppelityön äärimmäisen tärkeän velvoitteen ja vastuun voi käsittää, kun tutkii Malakian profetiaa siitä, kuinka eläville ja kuolleille on annettu Elian hengen vaikutuksen kautta voimaa lähestyä toisiaan Vapahtajan suorittaman lunastustyön ansiosta.

Jeesus Kristus on palauttanut kirkkonsa maan päälle, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus saada pelastavat toimitukset ja pyhät liitot itselleen, perheilleen ja suvuilleen sekä suorittaa näitä pyhiä toimituksia temppeleissä kuolleitten sukulaistensa ja esivanhempiensa puolesta.

Profeetta Joseph Smith opetti sukututkimuksesta ja temppelityöstä sanoen: ”Suurin velvollisuus, minkä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleittemme etsiminen.”

Lopunaikoina Jumalan valtakunta kasvaa voimakkaasti ja maan kansat tulevat tekemään työtä sukujensa puolesta pyhissä temppeleissä.

2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”.                     Jesaja 2:2-3

JEESUS KRISTUS KUTSUU JOKAISTA TULEMAAN TYKÖNSÄ

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kautta maailman haluavat seurata Herraansa ja Vapahtajaansa. Jumalan kutsumien profeettojen ja apostolien opetukset ohjaavat heidän elämäänsä samoin kuin pyhiä ensimmäisten apostolien aikana. Jeesuksen Kristuksen kutsu kuuluu Raamatun ja Mormonin kirjan opetusten kautta kaikille ja kehottaa jokaista tekemään parannuksen ja tulemaan Kristuksen tykö.

Profeetta Nefi ilmaisi Pyhän Hengen voimalla kuinka tärkeää on julistaa Kristusta ja Hänen rakkauttaan ja armoaan ihmislapsia kohtaan:  

23  Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme,  saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että  armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme  tehdä.

26  Ja me  puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me  profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme

profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.

29  Ja nyt, katso, minä sanon teille, että oikea tie on uskoa Kristukseen eikä kieltää häntä; ja

Kristus on Israelin Pyhä; sen vuoksi teidän on kumarruttava hänen edessään ja palveltava häntä koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne ja koko sielustanne.

                                                                             2.Nefi 25:23, 26, 29

27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.

29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

                                                                                         Joh.10:27-29