Alkukirkko ja sen seurakunnat
Jeesus Kristus perusti kirkkonsa eläessään pyhällä maalla. Hänellä oli valtuus kirkon perustamiseen. Hän asetti virkoihinsa apostolit ja hieman myöhemmin seitsenkymmenet viemään evankeliumia eteenpäin. Hänen lyhyt toimikautensa herätti suurta vastustusta, joka johti Hänen ristiinnaulitsemiseensa ja meille kaikille suureksi siunaukseksi Hänen ylösnousemukseensa. Hänen perustamansa kirkko pyrki levittämään sanomaansa Rooman valtakunnan alueella. Seurakuntia perustettiin monille paikoille. Näistä kerrotaan Paavalin kirjeissä ja Apostolien teoissa. Näissä kirjoissa kerrotaan myös suuresta vastustuksesta, jota apostolit kohtasivat viedessään evankeliumia eteenpäin. Ennen pitkää kävi niin, että kaikki apostolit surmattiin. Tämän myötä valtuus hävisi maan päältä.
Luopumus
Valtuus asettaa ja erottaa ihmisiä pappeuteen ja erilaisiin seurakunnan virkoihin oli tarkoitettu menemään valtuusketjussa alaspäin profeetalta seurakuntatasolle asti. Kun apostolit surmattiin, ei ollut enää valtuuden omaavia henkilöitä jakamaan tätä valtuutta. Tästä seurasi suuria ongelmia alkuseurakunnissa. Niissä alettiin soveltaa asioita oman parhaan ymmärryksen mukaan. Pian kävi niin, että eri seurakuntien opit ja käytännöt alkoivat erkaantua Jeesuksen Kristuksen opettamista opeista. Tätä kutsumme luopumukseksi. Alettiin kiistelemään Jumalan olemuksesta ja muista tärkeistä evankeliumin periaatteista. Esimerkiksi Nikean kirkolliskokouksessa neuvoteltiin pitkään asioista ja vihdoin päästiin vaiheeseen, että siellä laadittiin uskontunnustus, joka johti katolisen kirkon syntymiseen ja johon uskontunnustukseen sittemmin perustetut läntisen maailman kristilliset kirkot nojaavat. Toinen kirkolliskokous johti toisenlaiseen, edellä mainitusta poikkeavaan Atanasioksen uskontunnustukseen ja ortodoksisen kirkkokunnan syntyyn.
Uskonpuhdistus
Kirkolliskokousten jälkeen elettiin noin 1400-vuotta, kunnes jotkut katolisen kirkon periaatteet ( esim. anekauppa ) aiheutti kiistaa. Alettiin kyseenalaistaa katolisen kirkon ja paavin valtaa ja erehtymättömyyttä. Esimerkiksi saksalainen Martti Luther halusi puhdistaa mielestään vääriä katolisen kirkon oppeja. Tätä ei hyväksytty ollenkaan kirkon johdossa. Hänet asetettiin pannaan. Oli myös muita uskonpuhdistajia, joita vainottiin ja jopa surmattiin mielipiteidensä vuoksi. Lopulta ristiriita katolisen kirkon johtajien ja uskon periaatteiden uudistamista vaativien välillä kasvoi niin suureksi, että syntyi eri protestanttisia kirkkokuntia eri maihin ( luterilaisuus, kalvinismi, anglikaanisuus). Vaikka moni asia parani uskonpuhdistuksen myötä, jotakin oli kuitenkin vielä, joka oli ongelmana näissä kirkkokunnissa. Suurin osa opeista oli yhteistä, mutta kuitenkin jotkin asiat erottivat näitä kirkkoja. Oli erilaisia käsityksiä esimerkiksi kasteesta. Paljon kuitenkin parantui. Kirjapainotaidon keksiminen takasi sen, että ihmiset saivat opiskella Raamattua omatoimisesti. Se ei ollut enää pappien yksinoikeus.
Vainot jatkuvat
Katolisen kirkon silloin vallinnut ahdasmielinen ylivalta periytyi jossakin määrin näihin uusiin kirkkokuntiin. Niissäkin alettiin vaatia puhdasoppisuutta jäseniltä. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä oman kirkkokunnan menettelytapoihin. He alkoivat vaatia uudistuksia ja vapautta ajatella omantuntonsa mukaisesti. Heitä alettiin vainota esimerkiksi Iso-Britanniassa. Silloin näissä ihmisissä heräsi ajatus muuttaa Pohjois-Amerikkaan, joka oli silloin Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaana. Näitä siirtolaisia kutsuttiin pyhiinvaeltajaisiksi. Ensimmäinen täyttä uskonnonvapautta halajava laivakunta perusti siirtokunnan nykyisen Uuden Englannin alueelle.
Pohjois- Amerikan Yhdysvaltojen perustaminen ja Suuri Herääminen
Pohjois-Amerikkaan muutti yhä enemmän siirtolaisia. Sitä pidettiin vapauden ja mahdollisuuksien maana. Se oli paljolti vapaa vanhan mantereen ahdasmielisitä perinteistä ja tavoista. Tämä koski myös uskonnon harjoittamisen tapoja. Syntyi monenlaisia uusia uskonnollisia suuntauksia, jotka olivat vapaita valtion holhousvallasta.
Lopulta perustettiin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Tämän valtion perustajaisät olivat valistusaatteen innoittamia. He laativat perustuslain, joka perustui tahdonvapauden kunnioittamisen periaatteelle. Tämä loi suotuisan pohjan uskonnon harjoittamiselle.
1800-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa tapahtui Suuri Herääminen ( Great Awakening ). Suuret ihmisjoukot olivat hyvin kiinnostuneita uskonnosta ja etsivät hengellistä kotia. Eri kirkkokuntien saarnaajat pitivät omia herätyskokouksiaan. Monet paikkakunnat olivat suuren kuohunnan vallassa.
Mormonin kirjan esilletulo ja Jeesuksen Kristuksen Kirkon palautus
Oli eräs poika nimeltään Joseph Smith. Hän oli syntyisin ( s. 1805) Vermontin osavaltiosta, mutta muutti nuorena poikana perheensä mukana New Yorkin osavaltion pohjoisosiin. Hänkin osallistui näihin herätyskokouksiin perheensä kanssa. Hänelle tuli ongelma. Kuunneltuaan monia saarnaajia ja heidän monenkirjavaa sanomaansa hän ihmetteli, kuka näistä saarnaajista olisi oikeassa, vai eikö kukaan.
Hän luki Perheraamattua säännöllisesti. Vihdoin hänen silmiensä eteen tuli Uuden Testamentin Jaakobin kirjeen 1. luvun 5-6 jakeet: “Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta, Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.” Nämä jakeet herättivät hänessä voimakkaan ajatuksen kysyä suoraan Jumalalta, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä.
Varhain keväisenä aamuna vuonna 1820 Joseph Smith meni kotinsa läheisyydessä olevaan lehtoon. Hän valitsi paikan, jossa hän polvistui rukoukseen. Tämä rukous johti Mormonin kirjan palauttamiseen ja lopulta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen kirkon perustamiseen.
Antakaamme itsensä Joseph Smithin kertoa tästä kaikesta hänen omin sanoin
Joseph Smithin todistus Mormonin kirjan esilletulosta
Elokuva Ensimmäisestä näystä ja Jeesuksen Kristuksen kirkon palautuksesta
Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautus/ Apostolien kaksisataavuotisjulistus maailmalle